Typossaari on kapean niemen, tai kannaksen, päässä. Pääsee kuivin jaloin. Pitkäsaari sen sijaan on ainakin tähän vuodenaikaan saavuttamattomissa, muutama metri vettä on siinä välissä. Rantaviiva on varsinkin siihen Typossaaren "saari"-osaan asti sellaista pajukkoryteikköä, joten esteettiset kuvakulmat on melko harvassa. Saariosasta löytyy ihan nättiäkin rantaviivaa: kaislaa, kiveä, matalaa kivirantaa, jne. Lisäksi siellä on myös kaksi pöllönpönttöä, mitkä ainakin itse kierrän kohtuullisen etäisyyden päästä. Tunnen eläimiä ja seutua sen verran huonosti, että en tiedä ollenkaan, voisiko niissä olla asutusta, ja kuinka helppo niitä on häiritä. Saaresta löytyy myös sudenpentujen nuotiopaikka.
Mitään järkevää ei oikein tuntunut löytyvän. En tiedä, johtuiko tämä inspiraation puute itsestäni vai sijainnista, vai molemmista. Näihinkin pariin otokseen jouduin melkeinpä puoliväkisin kaivamaan kameran esille, sellainen "ei tästä kuitenkaan mitään tule" -fiilis oli hyvin vahva.
Helposti tälläinen sijainnin tutkiminen meneekin hosumiseksi. Näkee jonkun lupaavan paikan, mutta kun ei heti keksi, miten sen "hyödyntäisi", niin jatkaa eteenpäin, toivoen siellä olevan jotakin parempaa. Parhaassa tapauksessa voi olla niin, että auringon laskiessa yhtäkään kohtaa reissusta ei ole katsonut kunnolla. Ilmiö tuntuu vielä korostuvan, kun valaistus näyttää lupaavalta, hyvä valo kun yleensä kestää vain hetken. Tai no, ei yleensä, vaan oikeastaan aina. Pitäisi kuitenkin osata katsoa tätä asiaa pidemmällä aikajänteellä, edetä hitaasti ja luottaa siihen, että niin saa lopulta enemmän aikaan.
Monesti voisi auttaa, jos tekisi niin, että ennen kuin edes harkitsee kameran kaivamista esiin, katselee kohdetta/kohteita huolellisesti. Ei vilkaise, vaan katsoo. Katselee ja tekee huomioita. Kyykistelee ja koittaa nousta korkeammalle. Miettii ilman kameraa, mitä haluaisi tuoda tästä kohteesta esiin, miten tämän näkymän tallentaisi tai esittäisi. Kun kameran ottaa esiin ja sen läpi katsoo, niin helposti se ensimmäinen näkymä jämähtää parhaiten tajuntaan, ja siitä voi olla vaikea päästä eroon.
1. Poukama
Tämä ensimmäinen poukama on kyllä oikein kivan näköinen (ja se sisältää myös Soukonsalmesta tuttua jääsilppua), mutta aurinko paistaa aivan väärästä suunnasta; tämä on otettu poispäin auringosta, ja takanani oleva metsä varjostaa etualaa melko hyvin. Saadakseni kuvasta järkevän, otin kaksi valotusta: toinen etu-, ja toinen taka-alan mukaan valotettuna. Eroa taisi olla poikkeuksellisen paljon, 2.5-3 aukkoa. Yhdistin nämä kaksi valotusta yksinkertaisella gradient maskilla Photoshopissa. Saman asian voisi tehdä puoliharmaasuotimilla, mutta en kyllä sellaisiin ole innostunut, varsinkin kun hyvät, lasiset suotimet maksavat maltaita.
Muut kuvat
Kuvaussuuntien suhteen Typossaari vaikutti hyvältä, niinkuin kartastakin voi ehkä päätellä. Kuvaussuuntia löytyy oikeastaan joka suuntaan. Eri asia sitten on, että kuinka hyvää tai jännittävää kuvaa voi saada. En usko, että tästä tulee mikään minun vakiopaikka, mutta luultavasti käyn vielä ainakin kerran katsomassa paremmalla ajalla. Jos vaikka jonakin tosi harmaana päivänä malttaisi vaan katsella rauhassa ympärilleen.
Tässä vielä pari muuta kuvaa. Näillä ei ole omasta mielestäni minkäänlaista taiteellista arvoa, mutta laitan nämä esille tuollaisina kuvallisina havaintoina.
En päässyt siis puusta pitkään. Juoponlahti, Papinsaari, Pitkäsaari ja muut jäivät tutkimatta. Ensi kerralla ehkä. Lähdin Nurmi-Sorilan seudulta pois jo yhden jälkeen, aikaa olisi ollut, mutta jotenkin tuntui, että kun taivas näyttää auringonlaskun kannalta lupaavalta, niin siirryn johonkin ennalta hyväksi tiedettyyn paikkaan ottamaan kuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti