Actionrockia

Joulukuussa tuli kuvailtua lähinnä skandinaavista actionrockia. Vai onkohan tuo vuoden 2005 muotisana enää käytössä. Hmm.

Bullet:



Kaikki

Backyard Babies:



Kaikki

Hanoi Rocks:





Kaikki

Syksy

Syksy alkaa olemaan jo menneen talven lumia (ehe) mutta tässäpä jonkinlainen kuvakooste vielä siitä. Syksyn kuvaukselliset vapaa-ajat meni aika pitkälti ylitöitä tehdessä, mutta onpahan nyt rahaa joilla mahdollistetaan ne parempilaatuisten syyskuvat sitten joskus. :)

Marraskuu

Ah. Ensilumi. Olen kyllä skeptinen talven lumitilanteen suhteen, mutta toivoa aina sopii.

Jo jonkin aikaa olen suunnitellut käyväni kuvaamassa tämän kesällä löytämäni paikan "kunnolla".



Parhaimmillaan tuo olisi ollut ehkä kesäyönä, tai sitten syksyn väreissä, kun nuo kaksi isoa kuollutta puuta erottuisivat elävistä selvästi. Ruska-ajan mentyä ajattelin, että ehkäpä luminen teema sopii tuohon kuvaan - tarkoittaahan "marras" kuolemaa. Marraskuu + ensilumi olisi kova sana tähän kuvaan!

20.11. suunnittelin lähteväni töistä vähän aiemmin napsaisemaan kuvan. Mutta ei. Töissä meni normaalia pidempään, ja tämän jälkeen oli sitten vielä muita kiireitä, joten vapauduin vasta iltayhdeksän jälkeen.

Pienen (öh, tai no: ison) itsepainiskelun jälkeen sain itseni kasaan. Olosuhteet näyttivät hyvin suotuisilta, tähtikirkas taivas ja pikkupakkanen. Miinuspuolena se, että kohteelle on matkaa linnuntietä pari kilometriä, ja toisaalta se, että mitään varmuutta kuvan saamisesta ei kuitenkaan ole - voihan esim. kaupungin valosaaste pilata kuvan.

Noh, yrittänyttä ei laiteta, ja onhan talviyön kävelyretki jo itsessäänkin hieno juttu, vaikka kuvaa ei tarttuisikaan mukaan. Katselin siis www.retkikartta.fi:stä optimaalisen reitin, pakkasin kamerarepun ja kaivoin GPS-mokkulan esiin.

Annala on mielenkiintoinen kaupunginosa. Omalta kotiovelta ei tarvitse kävellä kuin nelisensataa metriä, kun katuvalot loppuvat ja kaupungin meteli painuu taka-alalle. Sitten onkin sellainen kymmenisen kilometriä metsää ja haja-asutusaluetta ennenkuin ollaan Kangasalan taajamassa.

Kaksi kilometriä talviyössä on aika pitkä matka. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista ja kuulla kaikenlaisia erikoisia ääniä. Itseni kohdalla taitaa olla niin, että en oikein osaa vain rauhoittua miettimään asioita, niin tälläiset pään tyhjentämiseen pakottavat aktiviteetit ovat aika hieno asia. Asiat asettuvat oikeaan perspektiiviin. Kaupungin, talouselämän ja muiden erikoisten oravanpyörämekanismien melske taka-alalla, päällimmäisenä vain oma itse ja olemassaolo. Kaukana kavala maailma. Heh.

Teitä pitkin pääsin aika lähelle, kerran piti oikaista pellon poikki ja sitten lopulta varsinaiselle kohteelle piti jättää kaikki kiintopisteet ja kävellä parisataa metriä ryteikön ja metsän halki. Tämä osuus oli vähän tuskainen, tosin älyä ja karttaa käyttämällä olisi päässyt helpommalla, kuten palatessa sain huomata.

Paikalle päästyäni ensimmäinen ajatus oli, että "joo, ihan kiva että kävin, mutta ei jaksa". Vähän aikaa henkeä vedettyäni aloin kuitenkin pystytellä jalustaa ja etsiä parasta kuvakulmaa.

Tarkennus oli täysin arpapeliä. Oli sen verran pimeää, että etsimestä ei ollut juuri apua, AF:stä puhumattakaan. Mietin, että ehkä kohteen voisi valaista esim. taskulampulla tarkentamisen ajaksi, tai sitten voisi käyttää salamaa, jossa on tarkennuksen apuvalo, mutta tällä kertaa mentiin ihan arvauksella. Äärettömästä inasen takaisinpäin. Valotuksen mittasin normaalisti mittarilla ja otin pari täyden aukon testiotosta ISO 3200-herkkyydellä. Näistä ynnäilin valotusarvot 4 minuuttia, f/4, ISO800.

4 minuuttia on tähtitaivaalle pitkä valotusaika. Olisi ollut viisasta kuvata täydellä aukolla ja nostaa herkkyyttä hieman, jolloin tähdet olisivat olleet luonnollisemman näköisiä, mutta tarkennuksen helpottamiseksi päätin himmentää vähän. Ja toisaalta, tähdistä kuvaan tuleva pyörivä liike on ihan kiva - tuntuu vähän kuin katselisi ylös tähtitaivaalla ja päässä pyörisi vähän.



Tällä hetkellä olen tähän aika tyytyväinen. Puiden kuolleisuus ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla näy, mutta tämä vastaa hyvin pitkälle minun näkemystäni marraskuusta.

Lisäksi oli hyvä, että kävin kuvaamassa tämän nyt. Erinäisistä jäljistä ja tavaroista voisi päätellä, että vuoden päästä samalla paikalla on asutusta.

Hääkuvausta

Pikku hiljaa alkaa sähköpostiin tipahtelemaan kyselyitä ensi kesän lauantaipäiville ja jonkin verran heittelen tarjouksia itse. Vielä on tilaa, joskin on alkanut mietityttämään myös se, että kuinka monta hääkeikkaa kesälle viitsii ottaa. Häät ovat tähän mennessä olleet hienoja tapahtumia joissa olen viihtynyt loistavasti. Kokemuksia, joita en jättäisi väliin. Toisaalta kesä on lyhyt, töitä on muutenkin yleensä riittävästi ja jokainen hääkeikka tietää yhden kesälauantain "menetystä" ja sitten tietokoneen ääressä istumista pariksi viikoksi.

Noh. Ehkä se tasapaino sieltä löytyy. Kyselyjä voi laittaa osoitteeseen santasalo@gmail.com :)

Bändejä

Viimeisen kuukauden aikana on tullut kuvattua bändejä melko tiuhasti. Crystalic, Hangman, Sightless ja Gorgoroth Hellässä ja ainakin The Haunted, Medeia, Path Of No Return, The Bellrays sekä Dälek Klubilla, lisäksi Crystalicin ja Sightlessin promokuvauksia sekä niiden valmisteluja. Poimitaan tähän muutama edustavampi otos.

Crystalic.


Arto/Crystalic. Otettiin promokuvia myös Hellän bäkkärillä, eivät ole kauhean erikoisia, mutta tästä kyllä pidän.


Crystalic.


Gorgoroth. Mielenkiintoinen norjalaisbändi, jolle kuvausluvan saaminen oli myös aika mielenkiintoista. Heh. Tämä kuva oli osittainen onnenkantamoinen: setin viimeisen biisin aikana bändi soitti pimeässä vain strobon valaisemana. Nappasin kameran manuaalille, arvioin valotusajan jolla osuisi 2-3 strobon välähdystä ja sitten aukon jolla valotus olisi oikea, ja vedin muutaman sarjan.


Gaahl/Gorgoroth.


Gaahl/Gorgoroth. Mielenkiintoisen ja erikoisen tuntuinen tyyppi, jonka katse muuttaa suolapatsaaksi.


Therium/Sightless.


Peter Dolving/The Haunted.

Kirskaanniemi

Eräällä porukalla tuli tehtyä retki Kirskaanniemeen, joka on Lempäälässä, Höytämössä, Birgitanpolulla sijaitseva alue. Sieltä löytyy muutama nuotiopaikka ja pari laavua. Lähtiessä tihutti vettä jonkin verran, ja mietinkin, että tarvinkohan nyt oikeasti kameran jalustaa vai pitäisikö ottaa sittenkin sateenvarjo. Jonkinlaisen sattuman kautta valitsin sitten kuitenkin jalustan.

Ja se kyllä kannatti! Perille päästyämme aurinko oli laskeutumaisillaan. Retken tarkoitus ei ollut valokuvata, vaan seurustella ja paistella makkaraa, mutta vietin silti auringonlaskun jälkeisin puolituntisen rannassa ottamassa kuvaa. Luontoäiti pisti parastaan ja palautti mieleeni sen, miksi tätä ylipäätään kannattaa tehdä. Kuvat etelän-kaakon suuntaan.




Myöhemmin piti kokeilla vielä pimeässä kuvaamista 20/1.8:lla:

5D+35/2 vs. Fuji F30

Kun nyt ruvettiin testailemaan, niin pitihän se kokeilla, miten Fuji-pokkari pärjää järkkärille ja kiinteälle objektiiville. Fujilla käytin sen parhaaksi aukoksi arvioimaani f5:ttä. Parituhatta euroa halvemmaksi ja helposti aina kulkevaksi kameraksi se pärjää erittäin hyvin. Todella pehmeäksi kuva menee vasta äärimmissä reunoissa.

Koska kameroiden resoluutio on eri (6MP vs 12MP), skaalasin molempien kuvan 20x30cm 300DPI kokoon.

Kuva nettikoossa
5D:

Fuji:


Keskeltä
5D:

Fuji:


Reunalta
5D:

Fuji:


Nurkasta
5D:

Fuji:

EF 17-40 vs. EF 35/2

Testisarjan toinen osa, 35 vastaan 35.

Keskeltä:

Zoom:

Prime:


Reunasta:
Zoom:

Prime:


Nurkka:
Zoom:

Prime:


Lopputuloksena: Keskeltä yhtä hyviä, nurkkia kohti prime on parempi.

EF 17-40 vs Sigma 20/1.8

Alkukesästä ostin EF 35/2 -objektiivin, ja nyt syyskuussa tuli vastaan Sigman 20/1.8 ohittamattomaan hintaan. Molempia olen käyttänyt lähinnä tilanteissa joissa tarvitsee valovoimaa, joskin varsinkin 35:n tuottama jälki himmennettynä on toisinaan jopa saanut kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Noin pari viikkoa Sigman omistaneena 17-40 on jäänyt laukun pohjalle, laajakulmassakin valovoima on poikaa. Niinpä päätin tehdä vähän tieteellisemmän kokeen siitä, miten objektiivit pärjäävät 17-40:lle maisematyyppisessä kuvaamisessa.

Maisematyyppisellä tarkoitan sitä, että kuva on useimmiten kauttaaltaan terävyysalueen sisällä, ja käytettävä aukko on tuollainen f/11->.

17-40 on monessa mielessä pätevämpi kuin nämä kaksi primeä.

+ Ei tarvitse vaihdella optiikkaa
+ huomattavasti laajempi kuin Sigma (huom. joka on ehkä enemmänkin 22- kuin 20-millinen)
+ Siitä löytyy myös polttoväli 28 joka voi olla paikallaan joskus
+ Sitä varten ei tarvitse kahta eri suodatinta, 52mm ja 82mm. Tällä hetkellä en edes omista 82-millistä pyöröpolarisaatiosuodinta.
+ Se on laadukkaamman tuntuinen ja mukavampi käsitellä kuin nämä primet.
+ Siitä löytyy Ring USM -tarkennusmoottori sekä full-time MF

Toisaalta
- Primeillä saa tarvittaessa pienemmän syväterävyyden
- Primeillä etsinkuva on kirkkaampi
- Primeillä saa tarvittaessa lyhyemmän valotusajan, esim. yökuva

Mutta testi alkakoon 20 vs 20 -mittelöllä!

Webbikokoon skaalattu kuva

Canon:

Sigma:


Värit näyttävät vähän erilaisilta. Johtunee siitä, että Canonin kuva on vähän tummempi kuin Sigman.

Kuvan keskiosa

Canon:

Sigma:


Sigma vie terävyydessä aika selvästi.

Reuna

Canon:

Sigma:


Tilanne on tasoittunut. Canon ehkä hieman parempi.

Nurkat

Canon:

Sigma:

Sigma f/16:


Nurkassa Sigma tekee aika rumaa jälkeä vielä f/11:llakin. f/16 alkaa jo kutittelemaan Canonin tasoa. Ärsyttävä takaisku tämä nurkka.

Kuriositeettimielessä, laitettakoon vielä täydellä aukolla otetut kuvat:



Keskeltä:


Reunalta:


Nurkasta: