Tuolloin valo oli kuitenkin tosi tylsää, ja samoin maisema; ei kesä, ei talvi, ei syksy.
Onni, sen paremmin kuin valokaan, ei nytkään ollut myötäinen. Ilta-aurinko tuossa paikassa tulee melko lailla suoraan vastaan. Jotakin yritin ottaa, mutta mikään ei nyt tuntunut onnistuvan. Kontrasti oli vain liian kova. Myös maisema näytti edelleen jotenkin todella tylsältä ja kuolleelta. Ei lunta missään. Ei oikein värejäkään.
Päätin sitten laskeutua portaat alas, pikku rannalle. Se on sellainen ihan sympaattinen paikka. Itään ja etelään päin siellä on sellaista pikku kalliota, lännen suuntaan taas sellainen pikku hiekkaranta. Ja puinen penkki rannalla. Ajattelin, että vaikka kuvia ei tulisi, niin voisi ainakin istuskella siellä, katsella kuinka aurinko laskee ja laineet liplattavat rantakallioihin.
Niin teinkin, ainakin jonkin aikaa. Pilvet olivat kuitenkin sen verran komeat, että aloin siinä auringonlaskun lähestyessä miettiä, että miltäköhän tuo näyttäisi, kun valottaisi kirkkaamman kohdan mukaan ja alivalottaisi taivaan sinisiä osia vähän. Otin pari testikuvaa, ja ihan kivaltahan se näytti. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta ihan kiva.
Sitten aloin miettiä, että miltäköhän kuva näyttäisi, jos ottaisi kuvan mahdollisimman alhaalta niin, että etualalle jäisi vähän hiekkarannan hiekkaa. Tai pari kiveä. Ja taas mentiin, istuskelu sai jäädä..
Hiekkaranta ilta-auringossa näytti oikein kivalta. Mutta ranta oli tosi pieni ja mielestäni liian kapea täyttämään kuvan etualaa. Siinä oli kuitenkin nättejä, pikkuisen kaareutuvia linjoja rannan suuntaisesti. Kun taivas näytti kivalta myös 90 astetta auringosta vasemmalle, niin päätin, että sommittelen rannan diagonaalisesti etualalle, linjoja hyväksikäyttäen.
Linjat ovat hyviä katseenkuljettajia; ne vievät katsetta kuvassa paikasta toiseen ja takaisin, sekä tekevät syvyydentuntua. Ikäänkuin kiinnittävät maiseman eri osat (etu-, keski- ja taka-ala) toisiinsa. Tosin viivasuoraa linjaa pitkin katse voi kulkea liiankin nopeasti. Kaareva linja on siis parempi kuin viivasuora, S-mutka parempi kuin kaareva, mutkitteleva parempi kuin S-kurvi. :) Jos linja on liian "nopea", niin voi sitä koittaa "rikkoa" erilaisilla elementeillä. Vähän niinkuin tässä kuvassa tuo vasemman alareunan kuusentaimi ehkä pysäyttää ulos kuvasta liukuvan katseen:
Lähdin hakemaan diagonaalisommittelua tälläisellä otoksella:
Sommitelmassa hain tasapainottavaksi tekijäksi tuota vasemmassa alaosassa näkyvää hiekkadyyniä. Tämä veti kameran kuitenkin kameran melko kauaksi rannasta ja niin alas, että veden osuus jää kovin pieneksi.
Nostin sitten kameraa vähän ylemmäs ja siirsin sitä lähemmäksi rantaa, sekä käänsin sitä hieman järvelle päin. Sommittelin linjat niin, että mikään ei lähde ihan kulmasta, mutta ei myöskään kuvan keskeltä. Alareunan keskimmäinen linja lähtee noin kultaisesta leikkauksesta ja päätyy toisen kulman samaan kohtaan. Alareunan kivi hidastaa ulos kuvasta pyrkivää katsetta. Tämä sommitelma miellyttää itseäni huomattavasti enemmän:
Rannan toisesta reunasta bongasin tälläisen kuperan kivimuodostelman. Tuollainen muoto jostakin syystä miellyttää. Kuvaa varten jouduin kääntämään jalustan keskiputken väärinpäin. Kamera asemissa näytti tältä:
Itse kuva näytti tältä:
Sommitelma ei kyllä ihan miellytä. Ensinnäkin tuo oikealla, hiekan ja veden rajalla oleva kivi on häiritsevä elementti. Toisekseen pieni rantaviivan ja horisontin erisuuntaisuus tekee vinoa vaikutelmaa. Kolmanneksi, vettä näkyy vähän ja hiekkaa paljon. Tähän oli hyvä lopettaa reissu, pakata kamat ja lähteä kotiinpäin.
Kaikki Pyynikin ja Typossaaren kuvat tuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti