santasalo.blogspot.com

Jälleen kerran tuli kuvailtua Haralanharjun maisemissa Kangasalla. Siitä asti kun kunnon lumet on tulleet, minulla on ollut jälleen mielessä ultimaattisen talviyökuvan saaminen. Haralanharjulla olen käynyt kuvaamassa ennenkin, mutta lähinnä näkötornista, ja ympäröivät metsät ja maisemat ovat jääneet hyödyntämättä.

Kuluneen kuukauden aikana välineet on olleet pakattuna ja vaatteet päällä, kun olen huomannut että taivas on mennyt pilveen lasta nukuttaessa. Kahdesti myös kävin paikalla, mutta hyvin laihoin tuloksin. Näillä käynneillä huomasin kuitenkin että potentiaalia ja lumista puustoa olisi nyt tarjolla.

Eilen olin jo töihin laittanut maastokelpoisen vaatetuksen ja päätin ennen kotiinmenoa poiketa katsomassa paikat valmiiksi. Yöllä on huomattavasti helpompi toimia, kun tietää että mitä on hakemassa. Jo tämä tunnustelureissu osoittautui nyt hyvin antoisaksi.

Matalalla paistava aurinko valaisee männyn takaa.

Näkymä etelään, kohti Kangasalaa. Alareunassa olevat vesat ovat taipuneet lumen painosta maahan.

Ilta-auringon valaisema luminen mäntymetsä oli aivan käsittämättömän komea. Toivottavasti kuva tekee edes jonkinlaista oikeutta sille.

Viimeisiä auringon säteitä puiden latvoissa.

Vähän kauempaa kävin myös etsimässä tälläisen näkymän, jonka ajattelin toimivan hyvin tähtitaivas taustanaan. Kuutamosta johtuen tämän kuvan yöversio jäi vähän vaimeaksi, ehkä palaan tähän myöhemmin, vaikkapa uudenkuun aikaan.

Tämän jälkeen oli aika suunnata kotiin. Mielessä oli harras toive siitä, että tämä yö olisi pilvetön ja pääsisin kuvaamaan näitä näkymiä tähtitaivas taustana. Tällä kertaa näin myös oli.

Yhdeksän aikaan puin päälleni pitkähihaisen ja -punttisen urheilukerraston, pitkät alushousut, college-verryttelyhousut, t-paidan, kaksi villapaitaa sekä päällisvaatteet ja suuntasin takaisin kohti Kangasalaa. Pukeutuminen oli muuten onnistunut, mutta talvikengät minulla on puutteelliset. Vaikka ne ovat varrelliset, täyttyvät ne lumesta jo matalassakin lumihangessa, ja niin jäädyttävät jalat aika perusteellisesti.

Paikan päällä kohtasin kaksi yllättävää ilmiötä. Ensimmäinen oli kuunvalo. Vaikka kuu oli vasta puolikuu, valaisi se maiseman todella kirkkaasti. Nyt metsässä näki kulkea ilman taskulamppuakin ja kuvaan sai omalaatuista valoa, mutta toisaalta tämä myös "himmentää" tähtiä aika paljon. Lisäksi kuunvalossa etsimenkin läpi näkee jo jotain, tosin valovoimaisellakaan objektiivilla ei kovin tarkasti. Toinen yllätys oli tuuli, joka sai korkeammat puut heilumaan. Tarvittavan pitkähkön valotusajan takia tämä oli ongelma.

Tämä kuva tikkojen rei'ittämästä kelosta on minusta tämän päivän se todellinen saalis. Tuulen heiluttamat puut tuovat kuvaan sen tarvitseman viimeisen lisäpotkun.

Pimeäkuvausprosessi minulla menee nykyään jokseenkin näin. Ensin otan käsivaralla raa'an testikuvan suurinpiirtein asetuksilla 0.5s, f1.2-f1.4, ISO 6400-12800. Tästä näkee että kamera on suurin piirtein oikeilla tienoilla. Sitten asetan jalustan maahan ja kameran sille. Etsimen läpi yritän tähyillä sommitelmaa kohdilleen. Sommittelun hienosäätö tehdään testikuvilla, samaten kuin yllä. Tämän jälkeen naksautan päälle sekä taskulampun että kameran liveview:n. Valaisen halutun tarkennuskohdan taskulampulla ja tarkennan siihen käsin.

Tämän jälkeen voin ottaa jo varsinaisen ruudun. Tällä reissulla valotusajat olivat luokkaa 10 sekuntia, f1.2-1.4, ISO 800. Joihinkin kuviin nostin herkkyyttä ja valotusaikaa vähän ja himmensin paremman syväterävyyden saamiseksi. Jälkikäteen kuvia katsellessa huomasin, että laajakulmaisella polttovälillä (24mm) 30 sekunnin valotusaika on vielä ihan ok, mutta jos kuva on otettu normaaliobjektiivilla (50mm), 30s valotuksessa tähdet tekevät jo selvän viirun, mikä minusta näyttää epäluonnolliselta. Suurimmassa osassa kuvia olin ottanut kuvan myös lyhyemmällä valotusajalla, joten isompaa ongelmaa tästä ei tullut.

Tällä reissulla huomasin jälleen sen, että salamakengän päälle kiinnitettävä vesivaaka olisi kyllä hyvin tärkeä, varsinkin tälläisissä kuvissa, missä kuvan suoruutta on hyvin vaikea arvioida paikan päällä. Kuvien vinous on ongelma sikäli, että vinoutta korjatessa aina menetetään kuvan resoluutiota sekä kuvan sommittelu muuttuu.

Muutama lisäkuva täällä.

Ruotsalainen Machinae Supremacy oli poikkeamssa Klubilla seuranaan Kill the Romance sekä Adamantra.

Jonkinlaisena teknologiakokeiluna minulla oli mukana ainoastaan 24-70/2.8 -objektiivi normaalien kiinteiden (24 ja 85) sijaan. Tarkoituksena oli kokeilla että pärjäisikö sitä pelkällä yhdellä zoomilla. Etuna olisi, että koko ajan kameran nokalla on se "oikea" lasi. Eli kun se rock-tähti kumartuu mikrofonin kanssa huutamaan muutaman sentin päästä kamerasta, voi vaihtaa salamannopeasti laajikseen eikä joudu ihmettelemään sen teleobjektiivin kanssa että mitäs mä nyt tässä tekisin. Tosin joskus on tuollaisessa tilanteessa ollut sopivasti se laajiskin, kuten esim. tässä.

Ratkaisu toimi ja ei toiminut. Silloin kun päävalonheittimet ovat päällä, niin 2.8 riittää hienosti valon puolesta. Haluaisin kuitenkin kuvia myös hämärämmistä kohdista sekä yleisöstä ylipäätään. Suuremmalla aukolla on toki myös taiteelliset mahdollisuutensa. Objektiivin pitkä pää 70mm on vähän lyhyt verrattuna normaalisti käytössä olevaan 85mm primeen, tämä tosin ei kyllä ole suuri ero eikä ongelma.