Disco Ensemble

Maanantaina 12.5 esiintyi Klubilla Disco Ensemble ja Downstairs.

Downstairsista sanon vain sen verran, että mielenkiintoinen oli.



Kahden hengen pitti! :o)



Välittömästi lämppärin lopettaessa, porukka pakkautui lavan reunaan. Itse tungin samantien lavan ja sen tolpan väliin. Paikalla olevan porukka oli suht ystävällisen ja kevyen näköistä, mutta ei pidä aliarvioida massan voimaa. Silti arvelin pärjääväni etenkin tuon tolpan suojissa paremmin kuin hyvin.

Disco Ensemblen lavaenergia oli jotain aivan uskomatonta. Ehkä näkemystäni korostaa se, että olin aivan eturivissä aivan keskellä, mutta minusta tämä on kansainvälisestikin yksi aivan parhaista. Yhteensoitto on äärimmäisen tiukkaa ja tyypit (etenkin vokalisti) juoksevat ympäri lavaa aivan hulluna. Minusta liveakti on kyllä ehdottomasti enemmän HC:ta kuin emoa.

Soitannassa on sekin hieno puoli, että kitaristi heittelee kaikki muljutukset myös livenä (esim. This is my head exploding intro). Vai pitäisikö asia ilmaista toisin päin - levyn kitarasoundi on lähellä livesoundia. Näin senkin puolesta, että levyillä on harvemmin useita erilaisia kitararaitoja, siis mitään komppeja soolojen takana ei kuulla, mikä mielestäni on todella hyvän kuuloista.

No, rankan liveaktin "varjo"puoli on tietysti se, että kuvaaminen oli haastavaa. Raised Fist oli älyttömän haastava, tämä varmasti samaa sarjaa. Kun porukka juoksee ympäri lavaa väkkäränä ja valaistus on erittäin pätkittäistä, on sekä valotus että tarkennus, ja myös rajaus, erittäin vaikeaa.



Ympärillä, alla ja päälläkin vellova ihmispaljous lisää painetta. Tuoppeja tai muuta potentiaalisesti erittäin haitallista ei eturivissä kuitenkaan näkynyt.



Ihan edessä seisominen tuntuu vähän hölmöltäkin. Kun olen yleensä muita jonkin verran pidempi, niin tuntuu että erotun epäedukseni ja päänuppi loistaa takariviin saakka.

Tälläinen korkean stressin tilanne aiheutti paikoitellen jopa jäätymistä - liipasinta tuli paineltua hermostuneesti ja turhaan. Ensimmäinen 4GB kortti tulikin täyteen, ja kun varakortti oli unohtunut kotiin, jouduin purkamaan kortin kuvatankille siinä eturivissä. Odottelu tuntui piinaavan pitkältä, mutta toisaalta, se antoi tilaisuuden rauhoittua ja analysoida tilannetta ja potentiaalisia kuvia. Tein sen minkä pitääkin - rauhoituin ja aloin miettimään, mitä kuvia haluan, sen sijaan että sohisin päättömästi ympäriinsä.







Parhaat kuvat otin edestä, mutta otin kuvia taas myös vasemmalta sivulta sekä miksauskopista, mistä mukaan tarttuikin ihan mukava otos:



Kaikki Disco-kuvat täällä, Downstairs -kuvat täällä.

Rässiä Klubilla

Lauantaina 10.5 Klubilla tarjoiltiin räyhäkämpää tuuttausta, paikalla oli Discard, Rites of the Youth ja Medeia.

Porukkaa oli aika hyvin, mutta meininki ei kauhean kovaksi yltynyt. Erään bändin fanit tai tuttavat huutelivat sekä artisteille että yleisölle "te ootte homoja", mikä on vitsinäkin (tai, etenkin vitsinä) mielestäni vähän aikansa elänyttä. Silloin kun oltiin ala-asteella, joo, oli N niinkuin Neekeri ja välitunnilla homoteltiin, mutta se oli 80-lukua se.

Valaistuksesta en kauheasti tykännyt, sellaista punapainotteista. Tosin, punaisenkin kanssa pärjää, jos vaan rohkeasti ylivalottaa ja sitten kuvankäsittelyssä vähentää punaisen kanavan osuutta reilusti. Ja kyllähän siellä välähteli hienoakin valoa. Medeian kitaristi vaan oli niin pimeässä sumpussa että en saanut onnistunutta kuvaa.

Ohto / Discard:



Keijo / Medeia:



Keijo / Medeia:



Laura / Medeia:



Tuomas (?) / Rites of the Youth


Kaikki Discard-, Rites of the Youth- ja Medeia-kuvat.

Psychobillyä

Lauantaina, kokonainen vuorokausi Teräsbetoni -kuvauksen jälkeen, oli Klubilla Club Sin -tapahtuma, jossa esiintyi kolme pohjoisamerikkalaista ja yksi suomalainen psykobillybändi. Myspace-sivuilta löytyy biisejä: Rezurex ja Stellar Corpses USA:sta, Gutter Demons Kanadasta ja Jim Dandy's Revenge Suomesta.

Psykobilly ei ole ehkä ihan sitä minun ominta musiikkia, mutta ylläolevia bändejä kuuntelemalla olen kyllä alkanut innostumaan aiheesta, no, keskivaikeasti. Läskibassosläppäys on vaan niin hyvän kuuloista. Erityisesti on iskenyt tuo Jim Dandy's Revengen vähän keveämpi, rautalankamainen soundi yhdistettynä hittibiiseihin. Gutter Demonsin "Room 209" on myös melkoinen hitti. Mutta suosittelen kyllä tutustumaan kaikkiin edellämainittuihin Myspace-näytteisiin.

Koitin saada keikalle jonkun mukaan kaveriksi, mutta en onnistunut. Ehkä 27 euroa maksavalla lipulla on osansa asiassa, ja toisaalta, etenkin olen valokuvaamassa jotakin keikkaa, niin olen varmaan itse kovin huonoa seuraa. Yksin on silti vähän tylsä mennä, keikkojen välissä tuntee itsensä hölmöksi kun hengailee keskenään jossakin.

No, koetin kääntää tilanteen edukseni ja jutustella mahdollisimman paljon paikalla olevien mielenkiintoisten näköisten ihmisten kanssa. Ihmisiä oli aika helppo lähestyä esimerkiksi lauseella "Moi, kuvaan Klubille, voinko ottaa kuvan teistä/sinusta". Hämmästyttävää, että kukaan ei edes kieltäytynyt. Ja hyvin monenlaisista asioista tulikin keskusteltua, esim. läskibassojen hinnoista, valmistajista, soittamisesta, Suomen rock'n'roll-kaupungeista, tatuoinneista, saksalaismiehistä, kemiläisvalokuvaajista, parisuhteista, jne :)

Musiikista voisi sanoa sen verran, että kaikki bändit toimivat kuin häkä. Stellar Corpses erottui ehkä eniten edukseen soitannollisista syistä (soitto oli vauhdikasta ja erittäin tiukkaa), Rezurexin keikalla taas yleisö villiintyi eniten.

Bones/Jim Dandy's Revenge ja släppäysnäyte:



Dusty Grave/Stellar Corpses:



Dan Mothman/Stellar Corpses. Kuvan tunnelma ja valaistus ovat mielestäni melko lailla täydelliset. Sommittelu tökkii hieman, ja samoin alareunan musta möhkö.



Ennen Rezurexin esiintymistä Klubin terassi näytti melko epätyypilliseltä:



Kameran edessä rankat psychofanit intoutuivat hieman herkistelemäänkin:





Daniel DeLeon / Rezurex:



Tunnelmia Rezurexin moshpitistä:





En tiedä onko juuri tässä tilanteessa, vai tuossa, kun eräs juhlijoista loukkasi polvensa vähän ikävän näköisesti. Konkkasi pitistä pois ja istahti portaalle. Koitin siinä autella ja nostella kun näytti niin tuskaiselta. Kävin tiskiltä kysymässä kylmäpusseja tai jäitä, mutta ei löytynyt. Jos suhteellisen kovasta humalatilasta huolimatta sattuu noin paljon, niin luulisi että jotain on oikeasti käynyt, toivottavasti ei mitään pysyvää. Mutta jotakin kylmäpussireserviä voisi Klubille ehdottaa kun tämän tyyppisiä riehumiskeikkoja on kuitenkin suht paljon, ei luulisi olevan liian kallista.



Ennen illan viimeistä artistia, Gutter Demonsia, törmäsin terassilla suht edustavan näköiseen lahtelaisneitoseen, ja pyysin saada ottaa tästä kuvan. Ulkona alkoi olemaan jo pimeä, mutta valovoimaisella 50-millisellä päätin kuitenkin kokeilla. Valotusajaksi tuli ihan kohtuullinen 1/90s, suurelta osin johtuen tuosta lyhdystä, mutta tarkennus ei meinannut enää osua millään. Salamaa voi käyttää vain tarkennuksen apuvalona, kun Custom Functioneista laittaa "Flash: does not fire" -kohdan päälle, ja näin sain tarkennuksenkin lukittua. Kuva maksoi minulle lonkeron, mutta mielestäni on ihan sen arvoinen. Terveisiä vaan Lahteen ja Saksaan jos ollaan kuulolla :)



Flipper / Gutter Demons:



Johnny ToxiK:





Kaikki Jim Dandy's Revenge, Stellar Corpses, Rezurex ja Gutter Demons -kuvat

Teräsbetoni

Tulipa tälläistäkin kuvattua.

When The Empire Falls




Kaikki

Teräsbetoni




Kaikki

Kevättä ilmassa, pt. II

Käväisin sitten ennen töitä, seiskan jälkeen, ottamassa "uusiksi" tuon edellisen postauksen pokkarikuvan. Etualan koivuun saisi kyllä osua vähän enemmän valoa, muuten olen todella tyytyväinen kuvaan. Enemmän valoa siihen osunee myöhemmin aamulla, mutta toisaalta sitten valo on todennäköisesti jo ei-niin-kivaa, ja myöskään polarisaatiosuodin ei pure yhtä hyvin kun auringon suunta on muuttunut.

Tämä muuten jatkaa myös kuvaustapojeni rikkomista - otettu aukolla f/1.4 :) Paitsi lyhyen syväterävyyden, 50-millisen täysi aukko tuo kuvaan myös melkoisesti vinjetointia, ja tähän se sopii mielestäni täydellisesti, se tummentaa taivasta ja etualan ruohikkoa.

Sommittelullisestikaan se ei ole ihan ominta minua - oikeastaan haluaisin horisontin ylemmäksi, ja mieluiten horisontti ei katkaisisi puuta, mutta silloin taas nuo yläreunaa kehystävät oksat eivät mahtuisi kuvaan.

Kevättä ilmassa

Olin vapun jälkeisen perjantain vapaalla. Päätin juhlistaa melkeinpä helteistä päivää menemällä löhöämään Kaupin jollekin rantakalliolle, katselemaan maisemia ja nauttimaan kesäisestä fiiliksestä.

Katselin siinä potentiaalisia kuviakin. Kun tarkastelin maisemaa siinä ihan keskipäivän valossa, mietin, että olisi hyvä ehkä välillä vähän rikkoa tapojaan. Ottaa välillä kuvia muutenkin kuin kultaisen tunnin aikaan. Ottaa välillä maisemakuvia, joissa terävyysalue onkin suppeampi. Tai joissa unohdan sommitteluperiaatteeni.

Mutta tässäpä nyt keskipäivällä otettu kuva. Oikeastaan valo on omalla tavallaan ihan kiva. Todella sininen ja tasainen, kuten järvi ja taivaskin.
Tämä kuva voisi olla jopa sellaista tosihyvä -sarjaa, kun tätä vain pelkistäisi. Etualalla on aivan liikaa tavaraa kuvan tunnelmaan nähden.



Nyt on alkanut luonto heräämään komeasti. Lehtipuut ovat tällä hetkellä niin vihreitä, että sivuvalossa kuvattu puu näyttää siltä kuin värit olisi räjäytetty fotarissa. Nyt pitäisi ottaa aikaa ja pyöräillä/kävellä/autoilla ympäriinsä etsimässä keväisiä näkymiä. Bändikuvaus vaan on viime aikoina haukannut aika ison osan kuvaamisresursseista.

Tämän otin pokkarilla Kaukajärveltä, Riihiniemestä, kun kävin töiden jälkeen hieman ulkoilemassa sielläpäin. Kuva on napsaistu "vähän sinnepäin", ja vaikka tykkään väreistä ja valosta, niin sommitelma on vähän hassu. Horisontti vähän turhan keskellä, ja puu vähän hassusti suhteessa siihen. Polarisaatiosuodinkaan ei haittaisi. Tähän paikkaan täytynee palata myöhemminkin järeämmän kuvauskaluston kanssa. Valon suunta on mukava ainakin illansuussa ja aamuvarhain.



Tämän otin Liutun rannasta, Kangasalta, kun oltiin tuttavilla kylässä. Aivan liian häthätää. Mutta jotakin tämäntyyppistä haluaisin hakea kunnon kuvaankin. Takavalaistua koivua puuhöttötaustalla. Mutta taustan pitäisi kyllä olla tummempi, ja sommitelman huomattavasti selkeämpi.