keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Tuomiokirkko

Sunnuntaina päätin lähteä tutustumaan ja ottamaan pari kuvaa Tuomiokirkosta. Tuomiokirkko on mielestäni ehkä Tampereen hienoin evankelis-luterilainen kirkko, minimalistisen jylhän Kalevan kirkon tullessa toisena. Tuomiokirkon taiteellinen anti on Hugo Simbergin käsialaa - tunnetuin elementti on ehkä Haavoittunut enkeli -teos, joka tosin on oikeanpuoleisella parvella, eikä sinne nyt ollut pääsyä.

Muita silmään heti osuvia taideteoksia ovat kirkkoa kiertävä fresko Köynnöksenkantajat sekä alttarin vasemmalla puolella oleva Kuoleman puutarha, ja alttaritaulu "Ylösnousemus", joka tosin on Magnus Enckellin tekemä.

Kirkon sivuilta löytyy 360 asteen panoraama kirkon sisätiloista.

Ensimmäiseen otokseen hain kaarevia linjoja ja ruusuornamentteja, jotka kehystäisivät kirkon kattoa ja lasimaalausta. Tätä kuvakulmaa vasten jalustan keskiputkikin piti nostaa (sisätiloissa, missä tuulta ei ole, ihan ok) ja lisäksi nostin TS-E 24 -objektiivin shiftin maksimiin eli 11 millimetriin. Vasemmassa reunassa oleva kovaääninen on melkoisen häiritsevä elementti, en tiedä pitäisikö se peräti fotaroida pois. Otin kaksi valotusta; ensimmäinen jossa kirkko on valotettu oikein, ja toinen, taisi olla 5 aukkoa pienempi, jossa lasimaalaus näkyy suht hyvin. Yhdistelin kuvat fotarissa.


Toista kuvaa hallitsee kirkkosali. Käytetty jälleen maksimishiftiä sekä kaksoisvalotusta.


Tämän jälkeen aika oli jo lähes loppu, mutta otin vielä pystypanoraaman, johon halusin elementeiksi katossa olevan käärmeen, ristilasimaalauksen sekä alttaritaulun. Kameraa olisi pitänyt siirtää vähän eteenpäin, niin että käärme ja sen suussa oleva omena näkyisi kunnolla. Pitänee ottaa tämä uusiksi ensi kerralla.


Sattuneista syistä ehdin paikalle vasta kello 14, joten aikaa oli vain tunti. Eikä kai kukaan voi ajatella useammassakaan tunnissa voivansa kuvata tälläisen paikan jotenkin tyhjentävästi, joten: palataan paikalle myöhemmin.

keskiviikko 20. helmikuuta 2008

Blast from the past

Siivoilin kuvalevyä tässä vähän. Poistelin ehdottomasti huonoja otoksia, kuvien TIFF-versioita (etenkin monen layerin), jne., kun vastaan tuli tämä, aiemmin hylätty otos. Otin kuvan melko huolettomasti, käsivaralta, lähinnä katsoen että "minkälainen kuva tuosta voisi tulla". Kuva ei vakuuttanut, joten en alkanut pystyttämään kolmijalkaa. Jostakin syystä en poistanut kuvaa kortilta.



En ymmärrä miksi olen tuon hylkylaariin laittanut. Samaan aikaan otin alla olevat kaksi kuvaa, ehkä tämä jää vähän näiden varjoon. Nämä ovat sommittelullisesti ehkä vähän enemmän "minun tyyppiä", mutta toisaalta tässä hylätyssä kuvassa on erilaista estetiikkaa, ja kaunissävyinen vesi saa enemmän tilaa. Tämä on hyvä todiste taas siitä, että pitää pysähtyä katsomaan, eikä vain tehdä niinkuin on aina ennenkin tehnyt.


maanantai 18. helmikuuta 2008

TS-E 24/3.5L!


Sainpa vihdoin ostettua Tilt&Shift -objektiivin: Canonin TS-E 24/3.5L. Tässä vähän mietteitä noin viikon kokemuksella.

Lyhyesti: erittäin skarppi ja monipuolinen optiikka, jota on mukava käyttää. Jos jotakin moitittavaa etsitään, niin säätövaraa, etenkin tiltin suhteen, voisi olla enemmän, CA:ta (eli kromaattista aberraatiota) taas vähemmän. Olisi myös mukava, jos tilttiä voisi käyttää tarpeen mukaan joko shiftin suuntaan tai "ristikkäin", ilman ruuvimeisselin käyttöä.

Yleistä T/S -objektiiveista

Objektiivin idea on siis se, että tarkennustasoa voi kallistella, ja optista akselia nostaa tai laskea. Tarkennustason kallistus on kätevä esimerkiksi maisemakuvaamisessa; tarkennustason voi kääntää maan suuntaiseksi siten, että 20cm päässä oleva yksityiskohta toistuu tarkkana samoin kuin vastarannan puutkin. Ja tämä siis aukolla f/8. Optisen akselin nosto on hyödyllinen kuvatessa esimerkiksi rakennuksia, tai maisemia joissa on pystysuoria linjoja (vaikkapa puut). Optisen akselin nostoa eli shiftiä voi käyttää myös panoraamojen luomiseen, voi luoda joko normaalin vaakapanoraaman tai sitten voi liittää yhteen kolme pystysuuntaista kuvaa, jolloin saa aikaan noin 2:3 kuvasuhteella olevan 24 megapikselin kuvan.

Shiftaaminen toimii siis käytännössä siten, että objektiivilla on huomattavasti perus-35mm ruudun ylittävä piirtoympyrä. Seuraavassa kuvassa harmaa alue kuvaa filmiruutua tai kennoa, ja ympyrä koko piirtoympyrää:


Nyt kun objektiivin shiftiominaisuutta on käytetty, tilanne näyttää tältä:


Tässä oiva linkki aiheesta: http://photo.net/equipment/canon/tilt-shift

Polttoväli

24 on äkkiseltään ajateltuna vähän outo polttoväli. Maisemakuvissa olen tottunut käyttämään 17-20 millimetriä, ja arkkitehtuurityyppisissä (ulko)kuvissa taas vähän pidempi, vähintään 28-35 millimetriä voisi olla sopivampi. 24 voi olla kuitenkin hyvä valinta. Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt käyttämään maisemakuvissa kin "mahdollisimman" pitkää polttoväliä, monesti 28mm tai 35mm. Superlaaja objektiivi kun aina korostaa etualaa ja tekee muusta kuvasta todella "pienen". T/S-objektiivilla saa kuvaan mukavasti myös etualaa, vaikka polttoväli ei kaikista laajin olisikaan.

Vaihtoehtojakaan ei kovin laajasti ole. Kolmansilta osapuolilta voisi löytyä 35mm, mutta hinta on melkein sama kuin tällä, ja lisäksi 35 on mielestäni ainoana valintana maisemakuviin liian pitkä, samoin tietysti kuin Canonin seuraavaksi laajin T/S, 45mm.

Terävyys

Objektiivin terävyydestä ollaan hyvin montaa mieltä. Toiset parjaavat todella huonoksi, toiset pitävät huippuna. Omassa käytössäni en luultavasti tarvitse suurempia aukkoja kuin f/8 tai f/11, joten keskityin terävyyden arviointiin siitä eteenpäin. Minusta objektiivi vaikuttaa yhtä terävältä kuin 17-40, joka oman näkemykseni mukaan on Canonin terävin laajakulmaobjektiivi.

Terävyydestä puhuttaessa pitää ottaa huomioon pari seikkaa. Objektiivi on manuaalitarkenteinen, ja pieni misfocus voi aiheuttaa lievää suttuisuutta. 24milliä on vielä todella laaja, mutta toisaalta ei niin laaja, että tarkennuksen voisi heittää sinnepäin ja odottaa täydellistä tulosta. Osa pettyneistä käyttäjistä saattaa kuvata kroppikennolla, joka voi olla haasteellinen tallennusmedia objektiiville, jonka piirtoympyrä kuitenkin lähentelee keskikokoa (halkaisija ainakin 58mm).

Shiftin käyttäminen aiheuttaa sen, että kuvan tekemiseen käytetään objektiivin reuna-aluetta, jossa piirto on heikompi. Kovin paljon en ole shiftattuja kuvia vielä tutkinut, mutta sen verran, että voin sanoa, että kyllä näin syntyy kokonaisresoluutioltaan parempia kuvia kuin "köyhän miehen T/S" -tekniikalla tai käyttämällä Photoshopin perspektiivinkorjaustoimintoa.

Parempaa kuvaa tällä saa etenkin silloin, kun tarvitaan syväterävyyttä, ja kohteet ovat jonkinlaisessa tasossa. Tällöin voidaan terävyystaso kääntää niin, että se kulkee kohteiden kautta. Terävyysero on huima, etenkin jos ei-tiltattua kuvaa varten tarvitsee himmentää paljon. Muutenkin syväterävyyden lisääminen himmentämällä on mielestäni vähän niin ja näin; se tekee epäterävästä vähemmän epäterävää, mutta ei nyt ihan suoranaisen terävää. Optiikan lakien mukaan kuva kuitenkin on maksimaalisen terävä vain yhdestä kohdasta.

Objektiivia voidaan tiltata 8 astetta, ja viimeiset pari astetta on merkitty punaisella. Kannattaa muistaa, että 8 asteen tilttaus kääntää tarkennustasoa huomattavasti enemmän kuin 8 astetta. Ehkä 80, ennemminkin. Mitään kuvanlaadun heikkenemistä en ole tiltatessa havainnut.

Vinjetointi

Vinjetointi on toinen asia, mistä objektiivia on moitittu. Tämä tulee esiin lähinnä shiftiä käyttäessä, punaiselle alueelle mennessä tummentumisen huomaa jo etsimestä. Piirtoympyrästä johtuen vinjetointi on luonnollisesti vain kuvan yhdessä reunassa (ks. havainnollistuskuvat ylempää).

Vinjetointia voi olla joko optista tai mekaanista. Mekaanisen aiheuttaa esimerkiksi jokin optiikan osa, vastavalosuoja tai suodin. Itse en ole kumpaakaan vielä käyttänyt, mutta voisi kuvitella että suotimen käyttö maksimishiftin kanssa voi olla ongelmallista. Mietin, että voisikohan tämän ongelman ratkaista käyttämällä isompaa suodinta (77mm). Pitänee tutkia.

f/11 tai f/16 -aukolla havaittavaa vinjetointia on oikeastaan vain kennon pituussuuntaan shiftattaessa, ja tällöinkin vain jos shiftaa yli 10mm, eli aivan maksimishifti. Ko. vinjetointi näyttää mekaaniselta.

Vääristymät

Testikuvista löysin jonkinlaista kaarevuutta. Kaarevuus on vähän oudolla tavalla toispuoleista, ja ilmenee (jossakin määrin) myös shiftaamattomassa kuvassa. Vääristymä ei ole kovin merkittävä, mutta kyllä sen huomaa kun kuvan ihan reunassa on selkeitä suoria linjoja (kuten kirkon seinä alla), ja teinkin fotariin actionin sen poistamiseksi.

Esimerkki vääristymästä. Vasen reuna on suorassa, oikea vinossa. Ärsyttävää, mutta kyllä tämän kanssa elää. Kuvassa näkyy myös vinjetointi hyvin. 11mm shifti.


HUOM!! Tarkastelin asiaa, ja huomasin, että kyseessä ei ole vääristymä, vaan salamakenkä ja siinä oleva vesivaaka ovat inasen vinossa. Pystykuvassa kamera on vinossa vähän sivulle ja pikkaisen taaksepäin, mistä johtuu tämän "vääristymän" toispuoleisuus..

Tarkennustason säätämisestä

Yksi hankintaperuste oli siis se, että tarkennustasoa voi säätää ja näin lisätä syväterävyyttä. Mutta miten se käytännössä onnistuu? No, helppoa se ei ainakaan ole. Vaatinee paljon harjoitusta, ja suurentava kulmaetsin helpottanee asiaa, mutta alkuun tuntuu kyllä musertavan vaikealta. Liikkuvia osia on liikaa, kun pitää samaan aikaan saada kaksi eri etäisyydellä olevaa kohdetta teräväksi, objektiivin kallistus juuri oikeaksi, jne.


Tein aiheesta testin, ottamalla kaksi kuvaa; toinen tarkentamalla normaalisti ja himmentämällä hyperfokaalisäännön mukaan, toinen kuva kääntämällä tarkennustaso sopivasti.

"Normaali" kuva. Tarkennus kutakuinkin etualan lumisoiron kohdalla, johon etäisyys ehkä puolitoista metriä. Etualan kivi on reilun puolen metrin päässä. Himmennys f/22 jolloin kaiken pitäisi olla tarkkaa.


Kuva, jossa tarkennustaso on kallistettu. Se kulkee etualan kivestä horisontin metsää. Himmennetty f/11:een.



100% cropit, tiltattu aina oikealla (tai alla). Ensin etualalta:


Kuvan keskivaiheilta:


Horisontista:


Ero on aika dramaattinen. Diffraktiokin tietysti jo puree f/22:lla, mutta ei kyllä läheskään noin paljon.

Tiltti ja shifti samoin- vai eri päin?

Yksi isohko päätös täytyy vielä tehdä; pitäisikö pitää optiikka "vakiona", eli tiltti ja shifti toimivat "ristikkäin", vai pitäisikö ne muuttaa samansuuntaisiksi? Maisemakuvauksessa samansuuntaisuus voisi olla perusteltua. Peruskäyttötapaus voisi olla sellainen, että ottaa vaakakuvan, johon shiftaa alaspäin, ja sitten kallistaa tarkennustasoa eteenpäin. Toisaalta, panoraamakuvissa voisi olla hyvä, jos voisi shiftata vasemmalle ja oikealle ja samalla kallistaa tarkennustasoa eteenpäin.

Jonkun verran dilemma, ja kaikkea ei ikävä kyllä voi saada. Modauksen voisi tehdä itsekin, näyttää helpolta, mutta saapa nähdä.

Esimerkkikuvia

Kokeillakseni arkkitehtuurikuvausominaisuuksia tein pienen visiitin Kalevan kirkkoon. "Toimii", sanoisin.

10mm shifti, f/16


Muutaman millin shifti, f/11


Kaksi shiftattua kuvaa yhdistetty:


Pakkohan tälläistäkin oli kokeilla. Maksimishifti ylöspäin, maksimikallistus, tarkennus puunrunkoon, ja täysi aukko.


Taivaspainotteinen kuva shiftaamalla otettuna:


Sama kuva, otettu kameraa kallistamalla, ero on pieni mutta kyllä sen huomaa:


Muita linkkejä:

tiistai 12. helmikuuta 2008

Luminen päivä Pyynikillä 3.2.

Torstaina ajattelin lunta tulleen paljon, mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se taivas vasta repesi. Lunta tuli aivan hulluna. Kun puolenpäivän aikaan taivaskin alkoi selkiintymään, oli tietysti päästävä liikkeelle. Tälläistä talvipäivää ei tänä talvena ole nähty, ei lähellekään, ja jonkin verran tuntuu siltä, että ei tulla näkemäänkään. Rajoittavia tekijöitäkin vain oli, niinkuin aina. Eilisen illan Mokoma-keikka painoi vielä, ja lisäksi minut oli kutsuttu erään sukulaislapsen syntymäpäiville kello 16. Juuri auringon laskeutuessa pitäisi olla jo muualla.

Valitsin kohteeksi Pyynikin. Onhan siellä tullut pyörittyä viime aikoina riittämiin, mutta toisaalta tiesin varmaksi, että sinne paistaa aurinko, ja että jylhää mäntymetsää riittää. Paikan päälle ehdin suurin piirtein kello 14. Lunta oli paljon, ja valoakin jopa liiaksi asti. Tuntui oikein mukavalta tuntea miten valoa on liikaa ja miten se häikäisee. Tuntuu tunkeutuvan harmaisiin aivosoluihin ja valaisevan ajatuksetkin.

Lähdin etenemään ylös kohti Haulikalliota viettävää, auringon valaisemaa polkua. Etenin alkuun polkuja pitkin, ja ajattelin tutustua metsän siimekseen sitten kun aurinko on vähän alempana ja taivas on kirkkaudeltaa lähempänä varjossa olevaa maata. Kun valoa oli riittämiin ja kuvassa tarvittava syväterävyys suhteellisen lyhyt, niin otin tämän ensimmäisen kuvani yllättävästi käsivaralta.



Jatkoin polkua eteenpäin, ja vastaan tuli hauska pieni kuusentaimi, jonka ympärillä pyörin varmaankin viitisentoista minuuttia. Tämä on näkemykseni siitä. Kuva on otettu melko lailla suorassa sivuvalossa, ja käytin vähän polarisaatiota. Täysi polarisaatio olisi tehnyt taivaan suorastaan koomisen tummaksi, ja kumma kyllä maltoin olla vetämättä överiksi.


Sama kuva ensin laajakulmalla:


Mielestäni tämä on huonompi, mutta vertailun vuoksi, sama kuva normaaliobjektiivilla otettuna:


Tämän jälkeen aika alkoi olla täynnä. Jo nyt olisi pitänyt lähteä suorinta reittiä kotia kohti, mutta metsä näytti niin mielenkiintoiselta, että ajattelin lastenkutsuilta myöhästymisen olevan jossakin määrin suotavaa. Poikkesin tässä siis polulta, ja lähdin hakemaan kuvaa metsän "siimeksestä". Vaikka talvi on ollut surkea ja metsässä puiden olisi luullut hillitsevän lumipeitteen kertymistä, niin välillä hankeen kyllä upposi polvea myöten. Pieninä annoksina oikeastaan ihan mukavaa.

Metsästä koetin hakea kuvaa, jossa näkyisi
  1. mäntymetsän jylhää olemusta tekstuureineen, pienine yksityiskohtineen ja vihreine neulasineen
  2. puiden etelänpuoleisille reunoille kertynyttä paksua lumikerrosta,
  3. sinistä taivasta ja
  4. valkoista lunta.
Kolmoskohdan vuoksi pyrin ottamaan kuvat 90° kulmassa auringoon nähden, niin että saan polarisoimalla taivasta tummennettua. Tämä on tarpeellista, koska ilman tummentamista varjoisan mäntymetsän ja taivaan kontrasti on liian suuri. Polarisaattori tummentaa melko pienen osan taivaasta, ja laajakulman kanssa efekti on yleensä melko ärsyttävä. Kuvissa, joissa taivasta näkyy vähän, kuten seuraava, voi polarisaatio toimia laajakulmankin kanssa hyvin, kunhan pitää huolen, että juuri taivaasta näkyvä osa on polarisaatiosuodatuksen tummentama. Lisäksi huolehdin taas, että kamera ei kallistu taaksepäin, mikä aiheuttaisi pystysuorien linjojen kaatumista. Ensimmäinen kuvista on vain tasapainotettu, lopuissa kuvissa kroppasin lisäksi etualaa pois eli käytin "köyhän miehen T/S -objektiivia", jälleen kerran.

Kuvissa puiden latvat meinaa olla vähän epäselviä. Johtunee inasen liian pitkästä valotusajasta, näissä olisi kannattanut harkita isompaa aukkoa tai herkkyyden nostamista, mutta eipä tuota epäselvyyttä LCD:ltä näkynyt eikä hoksannut puiden liikkeitä muuten arvioida.




sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Luminen aamu Pyynikillä 30.1.2008

Torstaiaamuna oli tullut sankahkosti lunta. Töihin lähtiessäni taivas näytti suht selkeältä, ja alkoi tuntumaan, että kuvaamaan pitää päästä. Kahdeksalta päätin, että otan töistä vähän liukumavapaata ja käyn katsomassa millaisen kultaisen tunnin luontoäiti tarjoaa.

Päästyäni paikalle, Pyynikille, taivas oli mennyt harmillisesti lähes täysin pilveen. Pelkästään tunnelman (ennen auringonnousua ei kovin montaa ihmistä vastaan tule) ja raittiin ilman vuoksi ajattelin kuitenkin pienen kävelylenkin tehdä.



Näissä parissa seuraavissa kuvissa oli suhteellisen kiinnostava taivas. Ne on otettu noin 90° auringosta poispäin, joten puihin lankeaa vähän valoa taivaan jäädessä vähän tummemmaksi. Nämä kolme kuvaa on otettu kuin nuo.




Tämä on Pyynikin näkötornin vieressä oleva näköalapaikka. Komean näköinen näkymä, josta en kuitenkaan tiedä, miten saisi hyvän kuvan. Lisäksi se on valon suunnan suhteen ongelmallinen, mistä valo voi tulla? Ei oikein sivulta, kun vasemmalla olevat puut varjostaisivat oikeat. Vastavalo tekisi komeista männyistä siluetteja, kuten oikeastaan tässä.. Myötävalo on myös mahdoton. Tässä jonkinlainen näkemys aiheesta, otettu normaaliobjektiivilla.

lauantai 2. helmikuuta 2008

Juoponlahti

Tai siis: Juoponlahden eteläpuolella oleva niemi.

Ajelin Sorilassa vähän ympäriinsä etsien kuvauksellisia seutuja. Pysäytin auton melko lailla samaan paikkaan kuin viimeksi, mutta suuntasinkin kohti Juoponlahden niemeä.

Sää oli vähän niin ja näin. Noin +3 °C, aurinko yritti välillä näyttäytyä, mutta enimmäkseen taivas oli harmaa. Niemessä oli lunta aika paljon, 10-40cm, ja se oli todellä märän oloista. Yhyy yhyy. Kiersin niemen, mutta en löytänyt oikein mitään mielenkiintoista. Ranta on risuryteikköä ja niemen keskellä on iso niitty tai pelto, joka lumen peittämänä ja tasaisesti valaistuna ei näytä oikein miltään. Ajattelin kyllä, että kesällä tästä voisi saada ihan kivoja, kansallisromanttisia kuvia.

Kierroksen jälkeen palasin autolle ja kruisailin vielä vähän ympäriinsä. Sorilan ala-asteen läheltä löyty mielenkiintoinen paikka, maantien kurvi ja taka-alalla peltoa ja metsää. Tuohon pitänee palata joskus kesällä. Olisikohan se tuo.

Jatkoin kurvailua vieläkin eteenpäin. Kylänalasenniemi näytti kartan perusteella ihan mukavanoloiselta paikalta, mutta kun piikkilanka näytti kiertävän aluetta ja autoakaan ei tuntunut saavan hyvin parkkiin, niin jätin väliin.