Pyynikillä taas

Joululoman ensimmäisestä päivästä huolimatta en anna itselleni lainkaan armoa, vaan kello soi 7.30. Kun taivas näytti selkeältä, päätin että ehdin nukkumaan myöhemminkin, ja alan valmistella lähtöä. Olin jo etukäteen päättänyt, että sään suosiessa retkeilen vähän Pyynikin näkötornin takaisessa maastossa, jossa pitäisi jylhää maisemaa riittää. Kartan mukaan kyseessä on Haulikallio.

Olin näkötornilla jo vähän ennen yhdeksää, joten aikaa auringonnousuun oli tunti. Hyvä näin. Joskus tuntuu siltä, että parhaan kuvan saa silloin, kun aurinko valaisee siinä olevia kohteita, mutta toisaalta, ennen auringonnousua valo on mystinen ja ihan omanlaisensa. Oman kokemuksen mukaan valo on kaikkein mystisintä noin tunti auringonlaskun jälkeen, tiedä sitten pätisikö sama auringonnousuun. Ainakin valo tuntui muuttuvan merkitsevästi noin puoli tuntia ennen auringonnousua.

Risteilin pitkin jyrkänteiden reunoa kohti isompaa aukeaa, joka muistaakseni on siinä Pyynikin Trikoon jälkeen. Koko matkan ajalla on tarjolla komeaa näkymää, mutta ongelmaksi muodostuu osittain ylitarjonta (ei tiedä mihin keskittyisi) ja osittain se, että kasvusto on aika tiheää (simppeliä kuvaa on vaikeahko ottaa). Matkalla painoin muutaman paikan mieleen, johon haluaisin paluumatkalla auringon noustua palata. Kalliot näyttivät mielenkiintoisilta, ne olivat melko lailla kauttaaltaan kuuran peitossa.

1. Kuurakallio

Aukealta löysinkin silmää miellyttävän, huurteisen kallion, josta lähtee hyvännäköisiä linjoja kohti maisemaa. Näin etualan saa kytkettyä maisemaan vahvasti. Taustalla näkyy Pyhäjärvi ja Pyynikinsaaret. Asettelin kolmijalan asemaan ja sommittelin kuvan mieleiseksi. Vielä ei kuitenkaan ollut paras aika ottaa kuvaa. Jätin kolmijalan kalliolle ja katselin vähän muitakin kuvakulmia. Parempaa en kuitenkaan äkkiseltään löytänyt.

Kamera asemissa näytti tältä:




Tarkensin kuvan manuaalisesti, kulmaetsimen suurennustoimintoa käyttäen, kuvassa ensimmäisenä näkyvän kurvin taakse. Etäisyys tarkennuspisteeseen oli vajaa metri. Polttovälin ollessa ~20mm, jouduin himmentämään tappiin, f/22:een. Kuvan suunta n. 200°.



Otin toisen kuvan jonkin verran auringonnousun jälkeen. Valo tulee etualalle melko kivasti, mutta jostakin syystä en pidä tästä yhtä paljon kuin ensimmäisestä:



Kun aurinko oli nyt noussut, lähdin takaisinpäin. Matkalla otin tulomatkalla katsotuista paikoista mänty/ kalliokuvia, joskin valo tulee kuitenkin aina vähän eri lailla, kuin mitä luuli, ja suunnitelmat menevät yleensä uusiksi. Parasta siis kävellä silmät auki, vaikka olisi valmiiksi katsottuja paikkojakin.

2. Mänty

Mielestäni näkymä on aivan tajuttoman hieno tässä kohtaa. Mutta saisi olla joko lunta maassa tai lehtiä puissa. Jotenkin kalsean näköistä on. Onneksi havupuut eivät pudota neulasiaan, muuten saisikin varmaan viedä kameran panttilainaamoon aina talveksi. Taustalla taas Pyynikinsaaret. Kuvan suunta n. 200°.



3. Köyhän miehen perspektiivikorjaus



Kuinka saada tälläinen kuva ilman 1) ärsyttävää puiden kaatumista taaksepäin 2) ilman kallista perspektiivinkorjausobjektiivia? Tilanteen voi ratkaista joko Photoshopin perspektiivinkorjauksella tai sitten ottamalla laajemman kuvan, ja rajaamalla siitä.

Kuvaa ottaessa kamera laitettiin jalustalle, ja mahdollisimman korkealle, näin:



Sen jälkeen asetettiin salamakenkään vesivaaka, jonka avulla kamera tasapainotellaan niin, että se ei ole kallellaan mihinkään suuntaan. Ei eteen, ei taakse, eikä tietenkään kummallekaan sivulle. Tämän jälkeen kuva rajataan siten, että siitä saadaan rajattua haluttu kuva (eli zoomataan ulos niin paljon, että puiden latvat eivät katkea). Otetaan kuva, rajataan siitä haluttu alue, ja - skädäm! - meillä on luonnollisen näköinen kuva! Siis näin:



Normaalisti otan kuvat siten, että minulla on peilinlukitus ja itselaukaisu päälle. Tällöin, kun suljinta painaa, peili loksahtaa ylös, ja kahden sekunnin viiveen jälkeen kamera ottaa kuvan. Tähän asti menetelmä on tuottanut tärähtämättömiä kuvia, mutta kun jalustan keskiputki oli nostettu, huomasin, että kameraan koskeminen täräytti sitä niin pahoin, että se ei tuossa kahdessa sekunnissa asettunut. Tämän huomasi helposti tuon salamakengässä olevan vesivaa'an avulla. Otin siis lankalaukaisimen käyttöön, jonka jälkeen kamera ei huojunut.

Myös nuo ensimmäiset huurrekuvat ovat jonkin verran epäteräviä. Ei siis mitään varsinaista blurria, mutta ei myöskään niin teräviä, kuin olisi mahdollista. Päättelin, että kuva on inasen tärähtänyt. Jatkossa täytyy käyttää lankalaukaisinta herkemmin. Hyvä osoitus siitä, että kaikki 1/polttoväli -säännöt ovat pohjimmiltaan aika hömppää, jos haluaa oikeasti teräviä kuvia.

4. Toinen mänty



Kaikki reissun kuvat tuolla.