Päätin myös naputella tiedot ottamistani kuvista ylös. Paristakin syystä. Kuvan kompassisuunta on hyvä olla ylhäällä jatkon kannalta. Esimerkiksi huhtikuussa voin katsella, että mihin suuntaan aurinko laskee missäkin kuvassa, jos kuvan menisi ottamaan nyt. Kuvan tarkennus- ja syväterävyyslaskelmatiedot taas on hyvä laittaa ylös oppimisen takia. Uudessa, kinokoon kennolla varustetussa kamerassani, syväterävyysalue on huomattavasti lyhyempi kuin perusdigijärkkäreissä. Oppimista riittää, että pääsee kameran kanssa sinuiksi, ja että kuvaaminen olisi intuitiivista. Pelkkä suttuinen kuva ei vielä opeta paljoa. Mutta kun on paperilla tiedot (tarkennusetäisyys, eri kohteiden etäisyyksiä), joiden pohjalta voi spekuloida ja laskeskella, miksi kuva on suttuinen, voi asiasta ottaa opikseen.
Jo metsäkin oli aika mielenkiintoisen näköistä, sellaista havuista satumetsää. Tässä vaiheessa päätin että paikka vaatii ehdottomasti uusintakäyntejä parempien olosuhteiden aikaan. Rantaa lähestyessäni kummastelin järven suunnalta tulevaa outoa ääntä. Sellaista kirskumisen ja helinän tyyppistä. Kävi ilmi, että Niihaman- ja Näsiselän väliin jäävä salmi oli viikon pikkupakkasissa jäätynyt, ja nyt isommalta selältä tuleva aallokko jauhoi sitä pieneksi murskaksi. Näky oli melko mielenkiintoinen. Puolen kilometrin levyinen salmi täynnä 10x10cm kokoista jääsilppua, joka velloo aallokossa.
Ilman vellovia jäämassojakin Soukko on mielenkiintoisen näköinen paikka. Hyvännäköistä, kiemurtelevaa rantaviivaa, jota voi sommitella lukemattomilla tavoilla, mielenkiintoisen näköistä rantavettä (paikoitellen pikkukivi-, paikoitellen kallioisella pohjalla, paikoitellen äkkisyvää), erilaisten sammaleiden peittämää rantakalliota, jossa kasvaa myös muutama havupuu sekä joitakin yksittäisiä pikku koivuja. Kuvia voi helposti ottaa myös syvemmältä metsästä käsin, jolloin etualalle jää tuota aiemmin kuvailtua havumetsää. Paikka on melko rauhallinen, joskin ulkoilijoita ja ulkoiluttajia jonkin verran liikkuu. Erään Soukon polkuja vuodesta '70 tallanneen koiranulkoiluttajan kanssa tuli vähän jutusteltuakin. Ehkäpä kamera kaulassa laskee vähän jutustelukynnystä.
Paikan varjopuolina on juurikin se, että se on pääosin pohjoiseen päin ja varsinkaan talvella aurinko ei juuri rantoja valaise. Katselin kompassin kanssa, että järkevimmät kuvaussuunnat ovat suuntien 270 ja ~70 välillä. Noissa suunnissa aurinko taitaa olla aamu- ja iltakuuden aikaan, joten kevättä odotellessa..
Vaikka aurinkoa ei näy tuossa suunnassa tähän vuodenaikaan, ja nyt se väärästä suunnastakin paistava aurinko oli täysin näkymättömissä, sain kuitenkin muutaman mielestäni ihan mielenkiintoisen kuvan.
1. Jääsilppua.
Etsiskelin monenlaista kuvakulmaa, miten saisi sommiteltua jäämurskan niin, että kuvasta näkyisi sekä yksittäinen jääsirpale tarpeeksi hyvin, sekä toisaalta jäämurskamassan valtavuus. Otin muutaman "turvallisesti" sommitellun vaakakuvan vähän kauempaa rannalta. Sitten päätin, että on pantava itseään hieman peliin, ja löysinkin sellaisen pikkuruisen kiven jonka päällä seisten pääsee jäämassan keskelle. Käänsin jalustan keskiputken vaakatasoon ja aloin asetella jalustaa kiven päälle. Tehtävä ei ollut kovin helppo, kun kivi oli pieni, jäinen ja mahdollisimman hankalan muotoinen.
Polttoväliksi halusin mahdollisimman pitkän, mutta kuitenkin laajakulma-alueella olevan. Laajemmalla polttovälillä saa toki korostettua etualan jäälaattoja, mutta kauempana olevat jäävät melko pliisuiksi. Ensin ajattelin käyttää 35mm:ää, mutta päädyin sitten 28:een, jolla sain aikaan paremman sommitelman.
28 on itselleni hieman outo polttoväli, mutta kun rajasin taivaan lähes kokonaan pois (ja siellähän ei mitään kiinnostavaa ollut), sain kuvaan mahtumaan riittävästi jääkilkettä. Tasapainottelin myös kuvauskorkeuden sopivaksi: mitä matalemmalla kamera on, sitä suurempina etualan jäälaatat toistuvat, mutta samalla keski- ja taka-alan jäämassat litistyvät pienemmälle alueelle. Lopuksi tasapainotin kameran varmasti suoraksi käyttämällä salamakenkään kiinnitettävää vatupassia.
Arvioin lähimmän kohteen olevan alle metrin, mutta yli puolen metrin päässä, joten tarvittiin aika hulppeaa himmennystä. Aukolla f/22, ja CoC:n ollessa 0,03, saadaan kaikki toistumaan terävänä 60 sentistä äärettömään, kun tarkennetaan 1,2 metriin, joten tällä edettiin. Tarkensin manuaalisesti metrin kohdalle, objektiivin etäisyysskaalan mukaan, ja sen jälkeen katsoin, missä terävyystaso menee, ja korjasin tarkennusta hieman eteenpäin.
Valotuksen mittasin harmaasta jäälaatasta, arvelin että se voi olla +1-+2 EV, jotta saadaan mahdollisimman kirkas valotus. Suurinpiirtein näin olikin.
Lopuksi sitten vain peilin lukitus ja kuva kennolle, kas näin:
(klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version)
2. Virtaus
Salmi oli tosiaan jäässä, ja salmen Näsijärvenselän puoleinen osa oli silppuna. Ihan rannassa oli sula kohta, jossa suht voimakas virtaus näkyi hyvin. Löysin rantaviivasta mielenkiintoisen jäähilemuodostelman ja mutkan, jotka halusin saada kuvaan.
Tähän sopi parhaiten pystykuva ja mahdollisimman laaja polttoväli. Näin saadaan rantaviiva piirtämään kuvaan mahdollisimman pitkä reitti, etualalta häviten johonkin taakse. Myös pieni koivu oli mielenkiintoista saada kuvaan, joskin lehdettömänä ja lumettomana se oli melko surkea näky. Sommittelussa yritin saada linjoja sommiteltua mielenkiintoisen näköiseksi. Samoin halusin valkoisen jäämuodostelman tasapainottavan kuvan vasenta alareunaa. Rantaviivan mielenkiintoisen mutkan halusin myös kuvaan.
Teknisiä ihmeellisyyksiä ei tarvittu: valon mittaus huippuvalojen mukaan, himmennys aukolle f/11 riitti helposti. Ei muuta kun suljin auki ja kiinni. Kuvan suunta ~270°.
3. Kivikerrokset
Jotenkin tälläinen etualalta kaareva sommitelma miellyttää itseäni suuresti. Tässä bongasin etualalle rantakallion tekstuureja ja jäätä. Oikealla tuo veden kaari vähän katkeaa, mutta sitä ei nyt ollut mahdollista saada kuvaan. Lähin kohde oli 40cm etäisyydellä, tarkennettiin metriin. Kuvan suunta 280°.
Kuva kuvanottotilanteesta (tumput on maassa siksi, että polvet ei kastu kun kyykistelee kameran kanssa):
.jpg)
Itse kuva:
4. Havumetsä
Länteen päin osoittavalla, veteen viettävällä kalliolla oli mielenkiintoisen näköistä linjaa, pintamuodostelmaa ja "geneeristä rytöä", josta päätin lähteä hakemaan erikoisemman perspektiivin kuvaa. Ideana on käyttää laajakulmaa ja pientä himmentimen aukkoa, ja laittaa linssi kiinni kohteeseen. Näin voi saada mielenkiintoisesti maisemakuvaan mukaan ihan pientä detaljia, kuten vaikkapa kuurankukkia, lumihiutaleita, varpuja, sammalta, jäkälää, jne. Vaatii tietysti sopivan alaspäin viettävän paikan, ja huolellista sommittelua, niin että etuala on yhteydessä keski- ja taka-alaan. Useimmiten tämä muodostuukin ongelmaksi: etualan hieno pikkukohde on sinänsä hieno, samoin tausta, mutta jos mitään sommittelullista yhteyttä näiden välillä ei ole, niin kuva jää tylsäksi.
Kuvan tekninen puolikaan ei ole mitenkään ongelmaton. Jalusta, jonka keskiputken saa käännettyä vaakaan, auttaa asiaa. Toisaalta tällöin jalusta on todella hutera, ja laukaisun kanssa saa olla tarkkana. Ja mikä tahansa varomaton kameran käsittely voi romahduttaa systeemin, ja vahingot voivat olla mitä tahansa uudelleensommittelusta aina kastuneeseen elektroniikkaan ja itsemurha-aikeisiin (jos kuvaa on otettu vedenpinnan tuntumasta). Jos jalustan keskiputkea ei saa vaakaan, sen toivottavasti saa ainakin ylösalaisin. Tässä ongelmana on se, että jalustan jalkojen välistä on älyttömän ärsyttävää tiirailla sitä etsintä. Kulmaetsin voi auttaa, itse en ole kulmaetsimen kanssa vielä kokeillut.
Jalusta ja kamera asemissa. Kamerareppu tukemassa jalustaa.
.jpg)
.jpg)
Syväterävyys on toinen haaste. Tosin, 17 millin polttovälillä, aukolla f/22, ja 0.5 metriin tarkennettuna, saadaan terävyysalue ulottumaan 23 sentistä äärettömään. Kuulostaa hölmöltä, että vieläkin enemmän voisi tarvita, mutta niin se vain on. Monesti kuvan taka-alan metsän terävyydestä voi jonkin verran tinkiä, ja hakea jotakin kompromissia. Tässä ei ehkä auta niinkään syväterävyyslaskelmat vaan perstuntuma. Jonkin verran olen kokeillut myös sellaista, että otan pari kuvaa, toinen tarkennettuna 0.5 metriin ja toinen minimitarkennusetäisyydelle, ja kuvankäsittelyssä yhdistän nämä. Joskus onnistuu, joskus ei. EF 17-40/4:llä tarkentaminen kuitenkin muuttaa tynnyrivääristymän määrääkin, joten onnistumisen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Lisäksi fotarointi, joka näyttää hyvältä myös todella isossa suurennoksessa, on aika hankalaa, joten ehkä parempi keskittyä perinteiseen menetelmään. Ja onhan se aika rasittavaa ottaa useita ruutuja joka tilanteesta. Jonkin verran olen tutustunut Tilt&Shift -objektiiveihin, mutta ainoa vaihtoehto lienisi Canonin TS-E 24/3.5L, joka on hieman oudon polttovälin lisäksi myös turkasen kallis. Kuitenkin, paitsi että sillä saisi syväterävyyden kuntoon, saisi sillä kameran eteen ja taakse kallistamisen aihettaman puiden kaatumisen eri suuntiin poistettua. Itseäni ainakin vinot puut häiritsevät.
Lähin varpu oli (vaimolta lainatulla mittanauhalla mitaten) neljänkymmenen senttimetrin päässä, joten oltiin selvillä vesillä. Tarkensin objektiivin etäisyysskaalaa käyttäen metriin, ja sitten käsin tarkentaen inasen lähemmäksi, että suurin osa neulasista on parhaimman terävyyden alueella. Vaikka syväterävyys olisi riittänyt muutenkin, niin optiikan lakien mukaan kuva on täysin terävä vain yhdestä kohtaa, ja muualta sitten enemmän tai vähemmän (tässä tapauksessä toivottavasti vähemmän) epäterävä.
Kuvan suunta 290°.
5. Varvut
Vähän samaa teemaa kuin edellinen, jopa ihan parin metrin päästä otettu kuva. Tarkennettiin käsin noin puoleen metriin. Lähin kohde on noin 30cm etäisyydellä. Kuvan suunta 320°.
Kamera asemissa:
.jpg)
Itse kuva:
6. Yleisnäkymää
Halusin ottaa myös joitakin yleisempiä kuvia paikasta, jotka voisivat motivoida palaamaan paikan päälle. Tässä näkymä kohti koillista, missä salmi aukeaa Niihamanselälle.
Kaikki reissun kuvat täällä.
Tämä oli oikein mielenkiintoista asiaa, jatka samaan malliin. Erityisesti noi setup kuvat ovat harvinaista herkkua, varsinkin maisemakuvaksessa, kiitos niistä!
VastaaPoista- Teemu
www.flickr.com/photos/terytky/