Soukonsalmi, pt. 2

Palasin rikospaikalle 22.12.2007 iltana. Pääsin paikalle kolmen aikaan, joten aurinko oli juuri laskenut/laskemaisillaan. Auringonlaskun aikaan on luontevaa yrittää ottaa kuvia auringon suuntaan, mutta toisaalta, se ei ole ainoa vaihtoehto. Aina se ei ole edes se paras; auringonlasku ja varsinkin sen jälkihehku saa taivaan vastakkaisen puolen hehkumaan komeasti. Kaikki on pastellisävyistä. Ensin punaista, sitten violettia, sitten lopulta syvän sinistä.

1. Soukonsalmi

Ensimmäinen kuva, jonka otin, oli aikaisemmin löytämäni sommitelman kopio. Valo oli vaan niin satumainen, että halusin käyttää uudelleen tuon aikaisemmin löytämäni, ihan kivan sommitelman. Minusta tämä kuvapari on hyvä osoitus siitä, että samaan paikkaan kannattaa palata aina uudestaan. Tässä kuvassa aurinko on siis koko lailla tasan selän takana. Maa on vähän suttuisen näköinen, muuten en kuvasta oikein valittamista löydä. Inhottavaa kun talvi ei vain tule.





2. Talvipäivän seisaus

Tässä kuvassa olisi kuun pitänyt olla enemmän vasemmalla, mutta nyt se ei ollut mahdollista.



3. Kuunsilta

Tätä kuvaa ottaessa tuli vastaan tyypillinen ongelma: on niin pimeää, että pienellä aukolla ja herkkyydellä vesi pehmenee tuollaiseksi tasaiseksi pinnaksi. Joskus se on hyvä asia, ja tälläkin on käyttönsä, mutta liikaa käytettynä mielestäni melko ärsyttävää.



4. Kuunsilta II

Tässä kuvassa avasin himmennintä aukolle f/8, jolla saa vielä suht tyydyttävän syväterävyyden, siirsin tarkennusta vähän eteenpäin, ja nostin herkkyyden ISO 1600:een. Näin saatiin aaltoihin taas liikettä, ja kuunsilta paremmin näkyviin. Makuja on monia, mutta itse pidän tästä enemmän kuin edellisestä.



5. Kurvit 1

Jo viime Toimelan reissulla löysin tämän hieman erikoisesti kaartelevan rantaviivan kohdan. Nyt se oli muuttunut entistäkin mielenkiintoisemmaksi: siinä oli uusi, huuran tekemä kurvi, ja lisäksi taivaalla näkyi kaunista punerrusta. Ei muuta kuin etsimään otollisinta kuvakulmaa. Pidän tätä suht onnistuneena. Kun kuva on otettu melko läheltä, kurvit alkavat eri puolilta kuvaa, mutta molemmat vievät katseen tuohon puuhun ja horisonttiin. Jonkin aikaa pähkäilin kameran korkeuden suhteen, että kumpikaan kurvi ei alkaisi ihan kulmasta, eikä myöskään olisi keskellä kuvaa. Tarkennus normaalisti vähän tärkeimmästä kohteesta eteenpäin, ja himmennys f/16:een. Nostin herkkyyden ISO 200:een, silläkin kun valotusaika oli 15 sekuntia.



6. Kurvit 2

Hieman yksinkertaisempi näkemys aiheesta. Kallion kurvi on suuremmassa roolissa, ja kaksoiskurvi pienemmässä. Otin tämän myös suuremmalla herkkyydellä (ISO 1600) ja täydellä aukolla, jotta vesi ei jähmettyisi jään näköiseksi. Sommittelultaan vaatimattomampi, mutta vedessä olevat linjat elävöittävät kuvaa.



Reissun kaikki kuvat tuolla.

Pyynikillä taas

Joululoman ensimmäisestä päivästä huolimatta en anna itselleni lainkaan armoa, vaan kello soi 7.30. Kun taivas näytti selkeältä, päätin että ehdin nukkumaan myöhemminkin, ja alan valmistella lähtöä. Olin jo etukäteen päättänyt, että sään suosiessa retkeilen vähän Pyynikin näkötornin takaisessa maastossa, jossa pitäisi jylhää maisemaa riittää. Kartan mukaan kyseessä on Haulikallio.

Olin näkötornilla jo vähän ennen yhdeksää, joten aikaa auringonnousuun oli tunti. Hyvä näin. Joskus tuntuu siltä, että parhaan kuvan saa silloin, kun aurinko valaisee siinä olevia kohteita, mutta toisaalta, ennen auringonnousua valo on mystinen ja ihan omanlaisensa. Oman kokemuksen mukaan valo on kaikkein mystisintä noin tunti auringonlaskun jälkeen, tiedä sitten pätisikö sama auringonnousuun. Ainakin valo tuntui muuttuvan merkitsevästi noin puoli tuntia ennen auringonnousua.

Risteilin pitkin jyrkänteiden reunoa kohti isompaa aukeaa, joka muistaakseni on siinä Pyynikin Trikoon jälkeen. Koko matkan ajalla on tarjolla komeaa näkymää, mutta ongelmaksi muodostuu osittain ylitarjonta (ei tiedä mihin keskittyisi) ja osittain se, että kasvusto on aika tiheää (simppeliä kuvaa on vaikeahko ottaa). Matkalla painoin muutaman paikan mieleen, johon haluaisin paluumatkalla auringon noustua palata. Kalliot näyttivät mielenkiintoisilta, ne olivat melko lailla kauttaaltaan kuuran peitossa.

1. Kuurakallio

Aukealta löysinkin silmää miellyttävän, huurteisen kallion, josta lähtee hyvännäköisiä linjoja kohti maisemaa. Näin etualan saa kytkettyä maisemaan vahvasti. Taustalla näkyy Pyhäjärvi ja Pyynikinsaaret. Asettelin kolmijalan asemaan ja sommittelin kuvan mieleiseksi. Vielä ei kuitenkaan ollut paras aika ottaa kuvaa. Jätin kolmijalan kalliolle ja katselin vähän muitakin kuvakulmia. Parempaa en kuitenkaan äkkiseltään löytänyt.

Kamera asemissa näytti tältä:




Tarkensin kuvan manuaalisesti, kulmaetsimen suurennustoimintoa käyttäen, kuvassa ensimmäisenä näkyvän kurvin taakse. Etäisyys tarkennuspisteeseen oli vajaa metri. Polttovälin ollessa ~20mm, jouduin himmentämään tappiin, f/22:een. Kuvan suunta n. 200°.



Otin toisen kuvan jonkin verran auringonnousun jälkeen. Valo tulee etualalle melko kivasti, mutta jostakin syystä en pidä tästä yhtä paljon kuin ensimmäisestä:



Kun aurinko oli nyt noussut, lähdin takaisinpäin. Matkalla otin tulomatkalla katsotuista paikoista mänty/ kalliokuvia, joskin valo tulee kuitenkin aina vähän eri lailla, kuin mitä luuli, ja suunnitelmat menevät yleensä uusiksi. Parasta siis kävellä silmät auki, vaikka olisi valmiiksi katsottuja paikkojakin.

2. Mänty

Mielestäni näkymä on aivan tajuttoman hieno tässä kohtaa. Mutta saisi olla joko lunta maassa tai lehtiä puissa. Jotenkin kalsean näköistä on. Onneksi havupuut eivät pudota neulasiaan, muuten saisikin varmaan viedä kameran panttilainaamoon aina talveksi. Taustalla taas Pyynikinsaaret. Kuvan suunta n. 200°.



3. Köyhän miehen perspektiivikorjaus



Kuinka saada tälläinen kuva ilman 1) ärsyttävää puiden kaatumista taaksepäin 2) ilman kallista perspektiivinkorjausobjektiivia? Tilanteen voi ratkaista joko Photoshopin perspektiivinkorjauksella tai sitten ottamalla laajemman kuvan, ja rajaamalla siitä.

Kuvaa ottaessa kamera laitettiin jalustalle, ja mahdollisimman korkealle, näin:



Sen jälkeen asetettiin salamakenkään vesivaaka, jonka avulla kamera tasapainotellaan niin, että se ei ole kallellaan mihinkään suuntaan. Ei eteen, ei taakse, eikä tietenkään kummallekaan sivulle. Tämän jälkeen kuva rajataan siten, että siitä saadaan rajattua haluttu kuva (eli zoomataan ulos niin paljon, että puiden latvat eivät katkea). Otetaan kuva, rajataan siitä haluttu alue, ja - skädäm! - meillä on luonnollisen näköinen kuva! Siis näin:



Normaalisti otan kuvat siten, että minulla on peilinlukitus ja itselaukaisu päälle. Tällöin, kun suljinta painaa, peili loksahtaa ylös, ja kahden sekunnin viiveen jälkeen kamera ottaa kuvan. Tähän asti menetelmä on tuottanut tärähtämättömiä kuvia, mutta kun jalustan keskiputki oli nostettu, huomasin, että kameraan koskeminen täräytti sitä niin pahoin, että se ei tuossa kahdessa sekunnissa asettunut. Tämän huomasi helposti tuon salamakengässä olevan vesivaa'an avulla. Otin siis lankalaukaisimen käyttöön, jonka jälkeen kamera ei huojunut.

Myös nuo ensimmäiset huurrekuvat ovat jonkin verran epäteräviä. Ei siis mitään varsinaista blurria, mutta ei myöskään niin teräviä, kuin olisi mahdollista. Päättelin, että kuva on inasen tärähtänyt. Jatkossa täytyy käyttää lankalaukaisinta herkemmin. Hyvä osoitus siitä, että kaikki 1/polttoväli -säännöt ovat pohjimmiltaan aika hömppää, jos haluaa oikeasti teräviä kuvia.

4. Toinen mänty



Kaikki reissun kuvat tuolla.

Pyynikki, Jalkasaari

Aika moni tamperelainen (ja kauempanakin asuvat) muistavat Jalkasaaren lähinnä nuoruuden vapuista ja koulujen päättäjäisistä. Öh, tai siis ei muista. No, kuitenkin. Paitsi klassillinen ördäyspaikka, Jalkasaaren tienoo on myös valokuvauksellisesti oikein komeaa seutua. Komeaa ja haastavaa. Varastossa on muutama komea, näillä seuduilla otettu otos (esim. tämä ja tämä), mutta jotenkin ne tuntuvat tietyllä tavalla irrallisilta ja onnenkantamoisilta. Tai siltä, että paljon enemmänkin, ja paljon komeampaakin voisi saada.

Tämä vuodenaika sopii hyvin Pyynikillä ja Jalkasaaressa käymiseen, paikka taitaa olla koko lailla ainoa paikka, joka on keskustan välittömässä läheisyydessä, kuvauksellinen, ja nousevan sekä laskevan auringon suunnan kannalta otollinen.  Tietenkään keskustan läheisyys ei ole mikään absoluuttinen itseisarvo, mutta työssäkäyvän on hankala lähteä kesken aamupäivän ajelemaan vaikkapa Kangasala/Sahalahden Pelisalmelle nauttimaan auringonnoususta.

Jätin auton parkkipaikalle ja lähdin etenemään kohti rantaa. Päätin poiketa ensin kesäteatterin takana sijaitsevaan Joselininniemeen, joka sijaitsee siinä kesäteatterin takana. Maisema on siellä aika jylhää (ja liukkaana aika vaarallista, kun pudotusta on riittävästi, mutta en nyt löytänyt sopivaa ja edustavaa kuvakulmaa. Valon suunta vaikutti sielläkin suhteellisen hyvältä.

1. Kallio/vesi/tuli

Lähestyin jalkasaarta rantaviivaa pitkin. Pehmeästi valaistu aallokko näytti erittäin mielenkiintoiselta, ja halusin siitä tälläisen matalan kulman kuvan, ennenkuin nousisin Jalkasaaren päälle. Rantakalliota huuhtova vesi näytti kiehtovalta, ja otin sitä etualalle. Sommittelin kuvan niin, että jokaista elementtiä, kalliota, vettä ja taivasta (tulta) on kutakuinkin yhtä paljon. Kuvan suunta on noin 130°. Tarkensin käsin alempaan kallioon, johon on etäisyyttä arviolta noin metri, ja himmensin f/16:een niin että kaikki on terävää.



2. Jalkasaari

Jalkasaaren päällä huomasin, että auringonpuoleisella sivustalla on melko mielenkiintoisia "tasoja", jotka jatkuvat aina veteen asti. Arvelin, että aurinko noustessaan valaisee ne melko kivasti. Ajattelin, että oikeasta alakulmasta diagonaalisesti rönsyilevät muodot voisivat tässä toimia, joten lähdin sommittelemaan näkymää mielenkiintoiseksi. Kun lähimpään kohteeseenkin oli matkaa reilusti yli metri, niin tarkensin melko huolettomasti vähän lähimmän kohteen taakse ja himmensin f/11:een. Kuvan suunta on noin 100°. Kun sain jalustan mieleiseeni asemaan, auringon nousuun oli vielä kymmenisen minuuttia. Katselin vähän muitakin suuntia, ja heti kun aurinko alkoi näyttäytyä horisontin yläpuolella, näppäsin tämän:



Kävin paikalla uudestaan auringon laskeuduttua. Hotelli Rosendahlin ja kesäteatterin väliset männyt näyttivät mielenkiintoiselta, aurinko kun laskeutui päinvastaiseen suuntaan ja näiden puolinen taivas kun jäi melko tummaksi, mutta en ottanut kuvia.

Rock 'n' rollia 15.12.2007

Sweet Jeena and her Sweethearts oli esiintymässä Kalevan Huurupiilossa 15.12.2007. Olin kuullut bändiä jo kerran aikaisemmin, ja ei voi kyllä pahaa sanaa sanoa. Tunnelma on kuin suoraan 50-luvulta, bändi on visuaalisesti kivan näköinen, meno on letkeää, soittovolyymi erittäin sopiva. Ja vielä en ole edes maininnut virtuoosimaista kitaristia Risto Klemolaa tai basisti Heikki Koivusta! Soitto groovaa kuin hirvi. Uusin bändin jäsen on rumpali Tumppi, ja vuodenvaihteen jälkeen saavat kuulemma toisen kitaristin soittamaan lap-steeliä. Myspace-sivulta löytyy pari biisiä.

Paikkana Huurupiilo on jotakin sympaattisen ja klaustrofobisen väliltä. Tunnelma on aika välitön, astuessani sisään paikan omistaja Jyrki Paavola jammaili mukana bändin tehdessä soundcheckiä. Kun jammailut oli jammailtu, omistaja siirtyi laittelemaan valoja bändille otollisemmaksi. Itsellenikin ne olivat otolliset, mutta vain nippanappa. Laulajan kohdalla ne "porottivat" niin, että valitsin valotusajaksi 1/250 f/1.8 ISO 3200. Mittasin tämän pistemittauksella siten, että "sijoitin" kasvon mittauslukeman +1 EV. Tallensin laulajan asetukset M -kohtaan, muiden kanssa käyttäisin Av:ta eli aukon esivalintaa. 5D:ssä on myös kätevä C-asento, johon voi tallentaa mitkä asetukset tahansa. Itselläni siellä on useimmiten perusmaisema-asetukset, manual-tila, aukko 16, peilin lukitus päällä. Bändikuvauksessakin sitä on tullut käytettyä. Viime keikalla asensin siihen pistemittaustilan ja -2EV kompensoinnin. Sitten kun otin kuvaa musta-asuisesta rokkarista, tuli kuvasta oikein valotettu, välittämättä siitä, kuinka kirkas tausta oli.

Kun soitto alkoi ja asetukset oli selvillä, oli homma lähinnä kuvakulmien ja tilanteiden kyttäämistä. Kumpikaan ei ollut erityisen helppoa. Paikka kun on pieni ja täyteen ahtautunut. Ratkaisevat hetket olivat myös aika tarkkoja, ilmeikkäästä bändistä kun halusi ne kaikkein edustavimmat ilmeet. Ilmettä oli miellyttävän paljon myös yleisössä, ja laajakulmalla koetin hakea tätäkin puolta mukaan kuviin.

Koko setti täällä.

Pilvisiä maisemia 15-16.12.2007

Lauantaina 15.12. valaistus oli suorastaan murhaavan tylsä, koko taivaan peittävä tasainen pilvikerros. Muutenkin oli aika masentavan näköistä: ei lunta. Ajattelin kuitenkin lähteä ulkoilemaan ja tutkimaan jotakin uutta paikkaa. Pähkäiltyäni asiaa ulkoilukartta kädessä, päädyin lopulta lähtemään tuonne Toimelan taakse, Soukon (?) lähettyville. No siis tuonne.

Päätin myös naputella tiedot ottamistani kuvista ylös. Paristakin syystä. Kuvan kompassisuunta on hyvä olla ylhäällä jatkon kannalta. Esimerkiksi huhtikuussa voin katsella, että mihin suuntaan aurinko laskee missäkin kuvassa, jos kuvan menisi ottamaan nyt. Kuvan tarkennus- ja syväterävyyslaskelmatiedot taas on hyvä laittaa ylös oppimisen takia. Uudessa, kinokoon kennolla varustetussa kamerassani, syväterävyysalue on huomattavasti lyhyempi kuin perusdigijärkkäreissä. Oppimista riittää, että pääsee kameran kanssa sinuiksi, ja että kuvaaminen olisi intuitiivista. Pelkkä suttuinen kuva ei vielä opeta paljoa. Mutta kun on paperilla tiedot (tarkennusetäisyys, eri kohteiden etäisyyksiä), joiden pohjalta voi spekuloida ja laskeskella, miksi kuva on suttuinen, voi asiasta ottaa opikseen.

Jo metsäkin oli aika mielenkiintoisen näköistä, sellaista havuista satumetsää. Tässä vaiheessa päätin että paikka vaatii ehdottomasti uusintakäyntejä parempien olosuhteiden aikaan. Rantaa lähestyessäni kummastelin järven suunnalta tulevaa outoa ääntä. Sellaista kirskumisen ja helinän tyyppistä. Kävi ilmi, että Niihaman- ja Näsiselän väliin jäävä salmi oli viikon pikkupakkasissa jäätynyt, ja nyt isommalta selältä tuleva aallokko jauhoi sitä pieneksi murskaksi. Näky oli melko mielenkiintoinen. Puolen kilometrin levyinen salmi täynnä 10x10cm kokoista jääsilppua, joka velloo aallokossa.

Ilman vellovia jäämassojakin Soukko on mielenkiintoisen näköinen paikka. Hyvännäköistä, kiemurtelevaa rantaviivaa, jota voi sommitella lukemattomilla tavoilla, mielenkiintoisen näköistä rantavettä (paikoitellen pikkukivi-, paikoitellen kallioisella pohjalla, paikoitellen äkkisyvää), erilaisten sammaleiden peittämää rantakalliota, jossa kasvaa myös muutama havupuu sekä joitakin yksittäisiä pikku koivuja. Kuvia voi helposti ottaa myös syvemmältä metsästä käsin, jolloin etualalle jää tuota aiemmin kuvailtua havumetsää. Paikka on melko rauhallinen, joskin ulkoilijoita ja ulkoiluttajia jonkin verran liikkuu. Erään Soukon polkuja vuodesta '70 tallanneen koiranulkoiluttajan kanssa tuli vähän jutusteltuakin. Ehkäpä kamera kaulassa laskee vähän jutustelukynnystä.

Paikan varjopuolina on juurikin se, että se on pääosin pohjoiseen päin ja varsinkaan talvella aurinko ei juuri rantoja valaise. Katselin kompassin kanssa, että järkevimmät kuvaussuunnat ovat suuntien 270 ja ~70 välillä. Noissa suunnissa aurinko taitaa olla aamu- ja iltakuuden aikaan, joten kevättä odotellessa..

Vaikka aurinkoa ei näy tuossa suunnassa tähän vuodenaikaan, ja nyt se väärästä suunnastakin paistava aurinko oli täysin näkymättömissä, sain kuitenkin muutaman mielestäni ihan mielenkiintoisen kuvan.

1. Jääsilppua.

Etsiskelin monenlaista kuvakulmaa, miten saisi sommiteltua jäämurskan niin, että kuvasta näkyisi sekä yksittäinen jääsirpale tarpeeksi hyvin, sekä toisaalta jäämurskamassan valtavuus. Otin muutaman "turvallisesti" sommitellun  vaakakuvan vähän kauempaa rannalta. Sitten päätin, että on pantava itseään hieman peliin, ja löysinkin sellaisen pikkuruisen kiven jonka päällä seisten pääsee jäämassan keskelle. Käänsin jalustan keskiputken vaakatasoon ja aloin asetella jalustaa kiven päälle. Tehtävä ei ollut kovin helppo, kun kivi oli pieni, jäinen ja mahdollisimman hankalan muotoinen.

Polttoväliksi halusin mahdollisimman pitkän, mutta kuitenkin laajakulma-alueella olevan. Laajemmalla polttovälillä saa toki korostettua etualan jäälaattoja, mutta kauempana olevat jäävät melko pliisuiksi. Ensin ajattelin käyttää 35mm:ää, mutta päädyin sitten 28:een, jolla sain aikaan paremman sommitelman.

28 on itselleni hieman outo polttoväli, mutta kun rajasin taivaan lähes kokonaan pois (ja siellähän ei mitään kiinnostavaa ollut), sain kuvaan mahtumaan riittävästi jääkilkettä. Tasapainottelin myös kuvauskorkeuden sopivaksi: mitä matalemmalla kamera on, sitä suurempina etualan jäälaatat toistuvat, mutta samalla keski- ja taka-alan jäämassat litistyvät pienemmälle alueelle. Lopuksi tasapainotin kameran varmasti suoraksi käyttämällä salamakenkään kiinnitettävää vatupassia.

Arvioin lähimmän kohteen olevan alle metrin, mutta yli puolen metrin päässä, joten tarvittiin aika hulppeaa himmennystä. Aukolla f/22, ja CoC:n ollessa 0,03, saadaan kaikki toistumaan terävänä 60 sentistä äärettömään, kun tarkennetaan 1,2 metriin, joten tällä edettiin. Tarkensin manuaalisesti metrin kohdalle, objektiivin etäisyysskaalan mukaan, ja sen jälkeen katsoin, missä terävyystaso menee, ja korjasin tarkennusta hieman eteenpäin.

Valotuksen mittasin harmaasta jäälaatasta, arvelin että se voi olla +1-+2 EV, jotta saadaan mahdollisimman kirkas valotus. Suurinpiirtein näin olikin.

Lopuksi sitten vain peilin lukitus ja kuva kennolle, kas näin:

 
(klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version)

2. Virtaus

Salmi oli tosiaan jäässä, ja salmen Näsijärvenselän puoleinen osa oli silppuna. Ihan rannassa oli sula kohta, jossa suht voimakas virtaus näkyi hyvin. Löysin rantaviivasta mielenkiintoisen jäähilemuodostelman ja mutkan, jotka halusin saada kuvaan.

Tähän sopi parhaiten pystykuva ja mahdollisimman laaja polttoväli. Näin saadaan rantaviiva piirtämään kuvaan mahdollisimman pitkä reitti, etualalta häviten johonkin taakse. Myös pieni koivu oli mielenkiintoista saada kuvaan, joskin lehdettömänä ja lumettomana se oli melko surkea näky. Sommittelussa yritin saada linjoja sommiteltua mielenkiintoisen näköiseksi. Samoin halusin valkoisen jäämuodostelman tasapainottavan kuvan vasenta alareunaa. Rantaviivan mielenkiintoisen mutkan halusin myös kuvaan.

Teknisiä ihmeellisyyksiä ei tarvittu: valon mittaus huippuvalojen mukaan, himmennys aukolle f/11 riitti helposti. Ei muuta kun suljin auki ja kiinni. Kuvan suunta ~270°.



3. Kivikerrokset

Jotenkin tälläinen etualalta kaareva sommitelma miellyttää itseäni suuresti. Tässä bongasin etualalle rantakallion tekstuureja ja jäätä. Oikealla tuo veden kaari vähän katkeaa, mutta sitä ei nyt ollut mahdollista saada kuvaan. Lähin kohde oli 40cm etäisyydellä, tarkennettiin metriin. Kuvan suunta 280°.

Kuva kuvanottotilanteesta (tumput on maassa siksi, että polvet ei kastu kun kyykistelee kameran kanssa):


Itse kuva:


4. Havumetsä

Länteen päin osoittavalla, veteen viettävällä kalliolla oli mielenkiintoisen näköistä linjaa, pintamuodostelmaa ja "geneeristä rytöä", josta päätin lähteä hakemaan erikoisemman perspektiivin kuvaa. Ideana on käyttää laajakulmaa ja pientä himmentimen aukkoa, ja laittaa linssi kiinni kohteeseen. Näin voi saada mielenkiintoisesti maisemakuvaan mukaan ihan pientä detaljia, kuten vaikkapa kuurankukkia, lumihiutaleita, varpuja, sammalta, jäkälää, jne. Vaatii tietysti sopivan alaspäin viettävän paikan, ja huolellista sommittelua, niin että etuala on yhteydessä keski- ja taka-alaan. Useimmiten tämä muodostuukin ongelmaksi: etualan hieno pikkukohde on sinänsä hieno, samoin tausta, mutta jos mitään sommittelullista yhteyttä näiden välillä ei ole, niin kuva jää tylsäksi.

Kuvan tekninen puolikaan ei ole mitenkään ongelmaton. Jalusta, jonka keskiputken saa käännettyä vaakaan, auttaa asiaa. Toisaalta tällöin jalusta on todella hutera, ja laukaisun kanssa saa olla tarkkana. Ja mikä tahansa varomaton kameran käsittely voi romahduttaa systeemin, ja vahingot voivat olla mitä tahansa uudelleensommittelusta aina kastuneeseen elektroniikkaan ja itsemurha-aikeisiin (jos kuvaa on otettu vedenpinnan tuntumasta). Jos jalustan keskiputkea ei saa vaakaan, sen toivottavasti saa ainakin ylösalaisin. Tässä ongelmana on se, että jalustan jalkojen välistä on älyttömän ärsyttävää tiirailla sitä etsintä. Kulmaetsin voi auttaa, itse en ole kulmaetsimen kanssa vielä kokeillut.

Jalusta ja kamera asemissa. Kamerareppu tukemassa jalustaa.


Syväterävyys on toinen haaste. Tosin, 17 millin polttovälillä, aukolla f/22, ja 0.5 metriin tarkennettuna, saadaan terävyysalue ulottumaan 23 sentistä äärettömään. Kuulostaa hölmöltä, että vieläkin enemmän voisi tarvita, mutta niin se vain on. Monesti kuvan taka-alan metsän terävyydestä voi jonkin verran tinkiä, ja hakea jotakin kompromissia. Tässä ei ehkä auta niinkään syväterävyyslaskelmat vaan perstuntuma. Jonkin verran olen kokeillut myös sellaista, että otan pari kuvaa, toinen tarkennettuna 0.5 metriin ja toinen minimitarkennusetäisyydelle, ja kuvankäsittelyssä yhdistän nämä. Joskus onnistuu, joskus ei. EF 17-40/4:llä tarkentaminen kuitenkin muuttaa tynnyrivääristymän määrääkin, joten onnistumisen kanssa voi olla vähän niin ja näin. Lisäksi fotarointi, joka näyttää hyvältä myös todella isossa suurennoksessa, on aika  hankalaa, joten ehkä parempi keskittyä perinteiseen menetelmään. Ja onhan se aika rasittavaa ottaa useita ruutuja joka tilanteesta. Jonkin verran olen tutustunut Tilt&Shift -objektiiveihin, mutta ainoa vaihtoehto lienisi Canonin TS-E 24/3.5L, joka on hieman oudon polttovälin lisäksi myös turkasen kallis. Kuitenkin, paitsi että sillä saisi syväterävyyden kuntoon, saisi sillä kameran eteen ja taakse kallistamisen aihettaman puiden kaatumisen eri suuntiin poistettua. Itseäni ainakin vinot puut häiritsevät.

Lähin varpu oli (vaimolta lainatulla mittanauhalla mitaten) neljänkymmenen senttimetrin päässä, joten oltiin selvillä vesillä. Tarkensin objektiivin etäisyysskaalaa käyttäen metriin, ja sitten käsin tarkentaen inasen lähemmäksi, että suurin osa neulasista on parhaimman terävyyden alueella. Vaikka syväterävyys olisi riittänyt muutenkin, niin optiikan lakien mukaan kuva on täysin terävä vain yhdestä kohtaa, ja muualta sitten enemmän tai vähemmän (tässä tapauksessä toivottavasti vähemmän) epäterävä.

Kuvan suunta 290°.

 

5. Varvut

Vähän samaa teemaa kuin edellinen, jopa ihan parin metrin päästä otettu kuva. Tarkennettiin käsin noin puoleen metriin. Lähin kohde on noin 30cm etäisyydellä. Kuvan suunta 320°.

Kamera asemissa:


Itse kuva:


6. Yleisnäkymää

Halusin ottaa myös joitakin yleisempiä kuvia paikasta, jotka voisivat motivoida palaamaan paikan päälle. Tässä näkymä kohti koillista, missä salmi aukeaa Niihamanselälle.



Kaikki reissun kuvat täällä.

Testing..

1.. 2.. 3.. Tuntuu kuuluvan.