Keikkakuvien valotus

Eräällä foorumilla eräs henkilö kysyi eräästä aiheesta, innostuin siitä satuilemaan näin:

Valotuksen mittaaminen on itselle se teknilliseltä kannalta haastavin juttu. Tarkentaminen on yleensä helpohkoa, tai ainakin sen näkee etsimestä. Vaatii paljon harjoittelua, että saa valotuksen toimimaan kuin ajatus silloin kun valaistus vaihtelee nopeasti ja on suurikontrastinen. Viime vuonna kuvasin 52 bändiä ja tänä vuonna olen kuvannut 14, ja silti en osaa sitä läheskään täydellisesti.

Itse käytän tyypillisesti aukon esivalintaa ja evaluatiivista mittaustapaa. Aukko aina täysin auki ja herkkyys normaalisti tapissa (3200). Ko. mittaustapa painottaa tarkennuspisteen ympäristöä melko vahvasti, mutta vaikea sanoa täsmälleen miten. (Jos jollakin on tarkempaa tietoa asiasta, niin antaa palaa!)

Tarkennuspisteen ympäristön suhteellisen kirkkauden mukaan sitten heittelen valotuksen kompensaatiota -2 .. +2. Fiilispohjalta. Pitää miettiä, että mihin kohtaan kuvan kokonaissävyalaa sen tarkennuskohdan haluaa. Jos siinä on kirkasta, ja sen haluaa toistuvan kirkkaana, niin +1..+2. Jos siinä on tummaa, ja sen myös haluaa olevan tummaa, niin -1..-2. Perusperiaatteena valotuksessa mulla on se, että kuvan kannalta tärkein kohta valottuu oikein, ja muu osa sitten valottuu niin kuin valottuu. Tärkeät kohdat eivät saa palaa puhki, ei miltään värikanavalta.

Yleensä Av:n lisäksi mulla on sitten valotuskiekon manuaalikohdassa tallennettuna jollekin tietylle valotustyypille sopiva aukko-aika -kombo. Kun tuo kyseinen valaistus pamahtaa päälle, ei tarvi kuin pyöräyttää kiekkoa, ja valmiiksi hyväksi koettu valaistus on valmiina ilman mitään arpomisia. Samalla tavoin voi tehdä mahdollisten C-kohtaan tallennettavien asetusten kanssa.