Volbeat

15.5. oli Klubilla esiintymässä Volbeat, bändi jonka materiaalia on tullut muutaman viime kuukauden ajan tankattua hyvinkin tiiviisti. Suuntasin paikalle jälleen kameran kanssa.

Porukka oli mielenkiintoisen monitahoista: paikalla oli trendiporukkaa, torttupäitä, Elvis-faneja, 40-50v heviäiJJät, jne. Niin, ja vieraslistalla huomasin Okke Komulaisenkin nimen :)

Lämppäribändin lopettaessa tungin taas lavan ja tolpan väliin. Paikasta käytiin siinä jonkinlainen juoksukilpailukin, mutta ei nyt viitsi oikein lähteä häpeilemäänkään, ja sitäpaitsi enhän mä sitä paikka varaa kuin muutaman biisin ajaksi. Eturivissä tuli jutusteltuakin muutaman tyypin kanssa, jotka olivat ehkä eniten kategoriaa "torttupäät". Hämeenlinnasta "asti" oli tultu Volbeattian tarkistamaan. Keskusteltiin vähän musiikista, rock'n'rollista ja päästiinpä psykobillyynkin, ja selvisi että yksi äijjistä oli ollut taannoisissa psykobileissä. Ja olipa herralla omakin poppoo, Cellarbeasts.

Eturivistä syntyi seuraavanlaista matskua:






Dj-kopissakin tuli tuttuun tapaan käytyä:


Illan aikana tuli myös mietittyä kameravermeiden turvallisuutta. Voisi luulla, että rankka meno tarkoittaisi kovinta riskiä kameralle, mutta näin ei ehkä kuitenkaan ole. Esimerkiksi Disco Ensemblen keikalla ei eturivissä tuoppeja nähty, toisin kuin nyt. Tiukin tilanne tälläkin kertaa tuli tosin kaukana eturivistä; kuvaamisen lopetettuani käppäilin takavasenta kohti kun pari musiikinystävää päätti aloittaa pienen pystypainin. Ähellyksessä yhden pöydän juomat lähtivät lentoon ja olivat vähällä osua kameraankin siinä.

Lopussa nähtiin vielä strobovalaistusta. En ensin meinannut edes ottaa kameraa esille, mutta päätinpä sitten kokeilla. Mietin, että jos suhtautuu stroboon kuin salamaan, niin homma voisi ehkä toimia; siis laittaa aukon niin kireäksi, että strobo valottuu oikein, ja sitten pelaa valotusajan kanssa. Päädyin lukemiin ~1/10s, f/11, ISO 3200.


Kaikki kuvat.

Miten kuva syntyy

Erinäisten seikkojen seurauksena, eräällä taholla, tuli puhetta kuvasta, joka on ehkä tähänastisen urani onnistunein, eli tämä otsikolla "Ei enää kesä, ei vielä syksy" kulkeva kuva:



Eräs kuvan nähnyt viittasi kuvaan HDR-kuvana, ja tämän "arvonimen" torjuin toki heti. Aloin sitten miettimään, että kai kuitenkin yhdistelin kuvan useammasta valotuksesta. Aloin kaivelemaan kovalevyjä, ja löysin sekä alkuperäisen, että parikymmentä muuta samasta kohdasta otettua. Kuva oli yhdestä valotuksesta tehty; kuvankäsittelyssä korostin toki kontrastia, mutta mitään varsinaista manipulointia tai yhdistelyä ei tehty.

Aloin samalla muistelemaan kuvan syntyä. Tuona alkusyksyisenä iltana lähdin paremman puoliskoni kanssa kävelylle Kaupin rantamaisemiin. Auringonlaskuun oli vielä aika paljon aikaa, ja ilta näytti lupaavalta. Auringon suuntaisessa taivaanrannassa oli pilvimassaa paljon, mutta silti näytti siltä, että aurinko sieltä silti hyvin valaisee.

Kävelimme pitkin rantaa. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua jo vähän epätoivoiselta, kun tulossa olisi hieno auringonlasku, mutta mitään kovin miellyttävää näkymää ei meinannut löytyä millään. Mutta sitten vastaan tuli kallionkolo, johon vesi pärskyen virtasi. Ajattelin, että virtaamisreitistä voisi saada hienon sommitteluelementin kuvaan, kun valitsisi kameralle matalan aseman niin että virtaus tulee melkeinpä linsssiin kiinni.

Virtaava ja roiskuva vesi on toki hienoa, mutta aiheuttaa kuvaajalle omat haasteensa. Suojasin kaveran muovipussilla, jonka kiinnitin vastavalosuojan alle. Suoja taisi olla lähinnä psykologinen. No, (ihme kyllä) mitään isompaa ryöpytystä ei laitteiden päälle tullut, mutta objektiivin pinnalle tuntui tulevan pientä roisketta jo melkeinpä joka otoksen välissä.

Kamera asemissa ja aurinko vasta laskemassa aloitin (tai: aloitimme) odottelun. Välillä, kun valaistus näytti hienolta, otin kuvan. Päättelin myös siinä odotellessa, että paras valotusaika kuvalle on yksi sekunti - silloin virtaamista tulee kuvaan jo riittävästi, mutta toisaalta oikealla kuvassa murtuva vaahtopääaalto säilyttää tunnistettavuutensa.

Reilu vartti auringonlaskun jälkeen, kun samaa näkymää oli tasaisin välein kuvattu noin puolen tunnin ajan, päättelin, että show on ohi, pakattiin kamat ja lähdettiin jatkamaan kävelyretkeä. Mahtaisikohan moni puoliso jaksaa odotella kolmea varttia kun äijän pitää saada kuva?

Tässä vielä animaatio eri aikaan otetuista kuvista. (Varoitus: kuvan koko >7MB) Kuvasarjasta huomaa hyvin, miten yksi kuva on vaan juuri se oikea, ja muut vähän sinnepäin. Ensimmäinen kuva tosiaan on otettu 20:15 ja viimeinen 20:45 jälkeen.