santasalo.blogspot.com

Valokuvauskävely @ Näsijärvi

2011-11-12T00:02:00.000-08:00

Tämänkertainen valokuvauskävely suuntautui Näsijärven rannalle, vanhan Bikinibaarin viereiseen venesatamaan ja aallonmurtajalle.

Lue lisää valokuvauskävelyiden facebook-sivulta, tai tutustu kuviin Flickr-palvelussa ja liity mukaan!

The Melvins

2011-10-22T02:53:00.000-07:00

Amerikkalaislegenda Melvins poikkesi Klubilla.

Lämppäri Hebosagil.

Melvins.

Medeia, Omnium Gatherum, Deviant Tactics

2011-09-25T02:29:00.001-07:00

Deviant Tactics:

Omnium Gatherum:

Medeia:

Kuvasetti Klubin sivuilla.

Machinae Supremacy

2011-08-03T22:59:00.001-07:00

Ruotsalainen Machinae Supremacy oli poikkeamssa Klubilla seuranaan Kill the Romance sekä Adamantra.

Jonkinlaisena teknologiakokeiluna minulla oli mukana ainoastaan 24-70/2.8 -objektiivi normaalien kiinteiden (24 ja 85) sijaan. Tarkoituksena oli kokeilla että pärjäisikö sitä pelkällä yhdellä zoomilla. Etuna olisi, että koko ajan kameran nokalla on se "oikea" lasi. Eli kun se rock-tähti kumartuu mikrofonin kanssa huutamaan muutaman sentin päästä kamerasta, voi vaihtaa salamannopeasti laajikseen eikä joudu ihmettelemään sen teleobjektiivin kanssa että mitäs mä nyt tässä tekisin. Tosin joskus on tuollaisessa tilanteessa ollut sopivasti se laajiskin, kuten esim. tässä.

Ratkaisu toimi ja ei toiminut. Silloin kun päävalonheittimet ovat päällä, niin 2.8 riittää hienosti valon puolesta. Haluaisin kuitenkin kuvia myös hämärämmistä kohdista sekä yleisöstä ylipäätään. Suuremmalla aukolla on toki myös taiteelliset mahdollisuutensa. Objektiivin pitkä pää 70mm on vähän lyhyt verrattuna normaalisti käytössä olevaan 85mm primeen, tämä tosin ei kyllä ole suuri ero eikä ongelma.

Jokunen lisäkuva Klubin galleriassa.

Lupiini

2011-08-01T02:47:00.000-07:00

Tienvierestä tarttui mukaan lupiini. Tai siis kuva lupiinista.

Photowalk

2011-07-21T06:04:00.001-07:00

Valokuvakävelijät ylittämässä Otavalankatua

Tuoretta kuvakulmaa hakemassa

Onnellinen pari, synkkä taivas

Lokki valvomassa kulkijoita

Kukkien polku

Valokuvauskävely @ Nekala

2011-07-15T08:04:00.000-07:00

Valokuvaaja Niko Paulanne (Suomen Juhlakuvauspalvelu) kesälomamoodissa: pokkarilla suorilta käsiltä ja heinänkorsi suussa :)

Ylläoleva kuva kertoo minusta paljon Tampereen valokuvauskävelyiden ideasta. Ne ovat tapaamisia, joissa valokuvaillaan ihan vain omaksi iloksi, kulloinkin eri paikassa. Valokuvauskävelyn ideana on siis valokuvailla omaan tahtiin mukavassa seurassa löyhästi sivuten jotain aihetta, ilman kiirettä tai paineita. Lue lisää valokuvauskävelyiden facebook-sivulta, tai tutustu kuviin Flickr-palvelussa ja liity mukaan!

Tässäpä muutamia myöhäisiltapäivän sommitelmia eiliseltä. Käveltiin Iidesjärven rantaa Nekalan puolella.

Kesäyö (osa n)

2011-07-13T00:00:00.000-07:00

Aiemmin samassa sarjassa tapahtunutta: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.

Helteisen päivän käydessä kohti iltaa (ja lapsen käydessä nukkumaan) päätin että nyt voisi olla hyvä tilaisuus käydä ottamassa kesäisiä yökuvia. Päätin matkustaa kevyesti, ja pakkasin 5D mk II -rungon kaveriksi vain 24L ja 50L -objektiivit. Kesällä on pärjättävä käsivaralta! :D

Rajoittamalla vaihtoehtojen määrää yritän auttaa itseäni keskittyä näkemään. Katseen pitäisi olla kuvattavassa maisemassa eikä kameralaukussa. On jotenkin helpompi toimia jos ei tarvitse jossitella loputtomasti (mitenköhän tämä toimisi kunnon telellä?). Lisäksi hyvin tutut polttovälit osaa hahmottaa ilman kameraakin, joten kuvakulman valinta ja kuvan "näkeminen" ilman kameraakin on intuitiivisempaa.

Toisaalta jonkin verran tuntuu myös siltä, että itseään on helpompi toistaa suppealla linssivalikoimalla, tosin tämä lienee enemmän omaan luovuuteen kuin kalustoon liittyvä ongelma.

Linssivalinta oli paitsi filosofinen, myös esteettinen. Suurivalovoimaisilla laseilla saa yökuvaan tarvittaessa lyhyempää syväterävyyttä, mikä kertoo katsojalle että valoa on vähän. Järki kannattaa pitää toki mukana, 1.2-aukon tuoma syväterävyys toimii kun tarkennus on vähän kauempana, kohteen ollessa lähellä bokeh-myrkytyksen vaara on ihan todellinen.

Suuressa valovoimassa on paitsi se etu, että jalustaa ei tarvitse raahata, myös se puoli, että esimerkiksi veden saa näyttämään luonnolliselta, sellaisen pitkän suljinajan pehmentämän usvan sijaan. Esimerkiksi sorsakuva ei olisi onnistunut pitkällä valotusajalla, eikä varsinkaan tuo tasan puolilta öin otettu kuva, missä kuvan etualan muodostaa veden väreily.

Jalustan käyttö on itselle kyllä hyvin ristiriitaista. Moni maisema- ja kasvikuvaaja on sitä mieltä, että kuvia ei pitäisi ottaa ollenkaan ilman jalustaa. Puhutaan, että jalustan kanssa kuvakulmat harkitsee paremmin. Jalusta hidastaa kuvaamista ja siten tekee kuvista parempia. Itse olen sitä mieltä, että kuvaamisprosessin kangistaminen ei tee kuvista parempia, päinvastoin. Jalustan kääntely ja vääntely toivottuun kuvakulmaan hyttys- tai paarmaparven iskiessä voimalla päälle on sellaista, että kuvakulmaksi riittää se "toimiva". Mitään parasta kuvakulmaa ei sen toimivan jälkeen lähde hakemaan. Lisäksi oma jalusta on sen verran painavakin, että mokoman mukaanottamisessa on kyllä jonkinmoinen laiskuuskynnyskin.

Jo viime kesänä tarkoituksena oli toteuttaa "once-and-for-all" yökuvausprojekti, joka tapahtuisi filmille. Yön sävyt näyttävät minusta tautisen hienoilta päivänvalodiafilmillä. Tarkoitus olisi lähteä yhden tai kahden rullan kanssa liikkeelle, mukana vain 50-millinen, ja palata kotiin vasta aamulla. Ja ottaa kuvat niin, että niistä voisi pitää vaikka pienen näyttelyn. Provia 400 -filmit on edelleen pakkasessa odottamassa. Aihepiiriä pitäisi toki laajentaa romanttisten maisemien ulkopuolelle.

Tälläistä nyt tällä kertaa. Kokoöisen session sijaan muutama tunti, Provia-diafilmin sijaan digikuvaa kameran valkotasapaino päivänvaloasennossa ja Petteri Sulosen filmiemuloinnilla höystettynä!

Kuvausreissun alkaessa (kymmenen jälkeen) aurinko oli vielä vahvasti taivaalla. Metsä kuvauskohteena kiinnostaa kovastikin, mutta jotenkin se on tullut aina kierrettyä. Nämä taitavat olla ensimmäiset "metsän sisältä" otetut kuvani. Pidän jälkimmäisestä enemmän.

Metsästä päästyäni törmäsin koivuun. Hain pitkään sommitelmaa jossa on järveä illan sävyissä sekä viime auringon säteissä loistavia lehtiä, turhaan. Luovutettuani katsahdin ylöspäin, siellä näytti tältä:

Rannassa silmään osui pari simppelimpää sommitelmaa:

Ja pari vähän monimuotoisempaa.

"Huolettomat taivaan linnut" etsivät ruokaa vielä keskiyölläkin.

Noin tunti auringonlaskun jälkeen taivas räjähti vielä melkoisiin väreihin. Sommittelin monenlaista kuvaa aiheesta, mutta lopulta päätin että hyvin simppeli on ehkä paras. Periaatteessa "tylsään" sommitelmaan eloa tuo etualan veden väreily. Jälkeenpäin huomasin että kuva on otettu tasan 0:00.

Usvaista peltoa Tampereen ja Kangasalan rajalta. Nyt alkoi olla jo todella pimeä.

Viimeinen kuva on omalta terassilta, jossa kuvauskierroksen päätteeksi nautin lasin vissyä.

Summa summarum: estetiikkaa löytyy, ja kuvauselämyksiä. Mutta missä merkityksellisyys ja tarina? Sorsakuvassa on ehkä vähän sitä mitä tällä haen. Jotenkin tähän pitäisi saada ympättyä enemmän ihmisiä, eläimiä tai näiden jälkiä.

Loikka

2011-07-10T06:11:00.001-07:00

Joskus kuvan voi saada keskelläkin päivää.

Helteinen Tampere

2011-07-07T00:06:00.000-07:00

Yksityiskohta Finlaysonin palatsista.

Laukontorin sillat. Taaempana tuo uusi, josta on otettu kuvia varmaan aika paljon. Mutta minä näin nämä näin :)

Hallituskadun ja Näsilinnankadun risteyksen "kauppa-aukio".

Kadut näyttävät aika mielenkiintoisilta täältä Pyynikin suunnasta.

Epäedullisesta valosta huolimatta tämä mielestäni kertoo jotain keskeistä Pyynikistä. Hienoja vanhoja rakennuksia ja paljon reheviä puita.

Auringonottajia Koulukadun tekojääradan katsomossa.

Katuvalokuvausta

2011-07-05T00:15:00.000-07:00

Bongasin digicamera.netin Uutiset-osiosta tälläisen linkin missä esitellään pari katuvalokuvaajaa ja seurataan heidän työskentelyään. Sinänsä ihan mielenkiintoiset videot, aina katsoo mielellään videoita missä näkyy ensin kuvaustilanne ja sitten siitä syntynyt kuva. Ensimmäinen video on vieläpä kuvattu kameran lisävarustekengässä olleella videokameralla! Herrojen työskentely vaan tuntuu enemmänkin pahoinpitelyltä kuin valokuvaukselta. Ei minkäänlaista kiinnostusta saati kunnioitusta kuvattaviin ihmisiin. Napataan väkisin se mitä itse tarvitaan, ja juostaan pakoon. Tai niinkuin jälkimmäisessä, aletaan jopa aukomaan päätä ihmisille. Kuvaajan kehonkieli kertoo, että hän tirkistelee ja tekee jotain vähän kuin luvatta. Englannin sana "sneaky" kuvaa käytöstä hyvin. Kuvattavien kehonkieli taas kertoo säikähdyksestä, pelosta ja hämmennyksestä. Ei ihme, että nämä kokevat katuvalokuvauksen "vaarallisena".

Vastakohdaksi pitää asettaa aiemminkin mainittu Nachtwey, joka lähtee siitä, että ihmisten lähestyminen avoimesti ja näiden luottamuksen voittaminen on kaiken lähtökohta. Nyt huomasin ilokseni, että koko Sotakuvaaja-dokkari löytyy Yle Areenasta. Pitääkin katsoa tämä itsekin uusiksi, ostamani DVD ei sisällä tekstityksiä, ja suurehko osa audiosta on saksaksi.

Dokumentaarinen häävalokuvaaja Jeff Ascough on kirjoittanut samasta aiheesta otsikolla "If your pictures aren't good enough, you are using a telephoto" täällä. Teksti sisältää hyviä pointteja sekä pari kiinnostavaa videota aiheesta. Samaten kotoinen valokuvausesseistimme Petteri Sulonen on aihetta sivunnut tekstissään "Telephoto is for cowards", täällä.

Tämän tekstin alussa oleva kuva on Bratislavasta, missä Paparazzi -ravintolan lähellä on "Sneaky photographer" -niminen patsas.

Masentava maisema

2011-07-03T23:14:00.000-07:00

Kyllä ihminen saa metsästäkin kivemman näköisen.

Juhannuksen eläinbongauksia

2011-06-27T05:32:00.000-07:00

Juhannusaattona tuli koluttua Kaukajärven rantoja vähän. Bongattua tuli mm. sorsapoikueita, telkkä poikasensa kanssa sekä kesyhkö kuikka. Lintukuvaajaksi en ala, mutta aika hauskoja vesseleitä nämä kyllä :)

Pesue levähtää suojaisessa nurkassa.

Poikaset pyrähtelevät emon perässä.

Yksi tipu jäi vähän paistattelemaan päivää.

Kesyhkö kuikka Riihiniemen rannassa.

Telkkä ja telkän poikanen.

Yömaisemaa

2011-06-26T08:26:00.000-07:00

Pari uutta maisemakuvaa. Pelkään että eivät ole parhaita maisemakuviani eivätkä parhaita yökuviani, mutta ainahan ei voi ylittää itseään.

Incredible Nothing

2011-06-15T11:23:00.000-07:00

Jos yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, niin INC:stä olen sanonut aika paljon. Ja sanon vieläkin.

Paikalla oli myös Matthau Mikojan.

Taustakuvia

2011-06-06T01:16:00.000-07:00

Uudessa työpaikassa saadut 2x 1920x1200 monitoria innostivat minut askartelemaan muutaman "uuden" taustakuvan: http://hege.1g.fi/kuvat/taustakuvat/3840x1200/

Paleface

2011-05-29T11:31:00.000-07:00

Lavaa lämmittänyt Toinen Kadunpoika.

Paleface aloitti settinsä mies ja kitara-tyyliin.

DJ Leijonamieli.

Paleface ja Räjähtävä Nyrkki, joka mielestäni sopi todella kuin nyrkki silmään Palefacen taustalle.

Jarkko Martikainen & Äänioikeus

2011-05-22T11:19:00.001-07:00

Jarkko Martikainen kävi Äänioikeus-orkesterin kanssa laulamassa uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Mokoma

2011-04-02T09:43:00.000-07:00

Pitkähkön bändikuvaustauon jälkeen Klubilla tuli todistettua Mokoma.

2010: in retrospect

2010-12-31T01:30:00.000-08:00

Vuosi alkaa jäämään taakse. Tänä vuonna tuli kuvattua paljon häitä ja vastaavia tilaisuuksia. Bändejä tuli kuvattua vähemmän kuin 2009, maisemia ja luontoa hädintuskin ollenkaan. Tässä vuoden kuvat kategorioittain.

Bändikuvaus

Yksi vuoden ja urani parhaista kuvista syntyi heti vuoden alussa, kun Incredible Nothing oli vierailemassa Tampereen YO-talolla. Tarkempi selostus kuvasta ja sen taustoista täällä.

Silverin kuvaaminen oli jopa hieman pelottavaa, mutta hienoa. Lisää täällä.

Viikate niitti Klubilla. Lisää täällä.

Hyhmän promot otettiin talvisella Hämyslavalla. Puolet bändistä sai keuhkoputkentulehduksen. Lisää täällä.

Cloudycators -promoja otettiin vähän lämpimämmässä. Lisää täällä.

Toukokuussa Klubilla järjestetty Black Metal Terror -ilta oli myös hyvin mielenkiintoinen. Lisää täällä. Kuvassa Hornan Spellgoth.

Enochian Crescent Black Metal Terror -iltamissa.

Klubilla vuosittain järjestettävien Club Sin -psykofestareiden toisen päivän pääesiintyjän, Bloodsucking Zombies From Outer Space:n rumpali-vokalisti Dead "Richy" Gein jalat tukevasti ilmassa. Lisää täällä.

Soigné Trampin promot otettiin muuan keskustassa olevan talon sisäpihalla/välikatolla. Koko kuvasetti täällä.

Essentia Klubilla järjestetyssä Eläinsuojelurockissa. Lisää täällä.

Tänä vuonna Suomen nuoria villitsi jälleen Sakara Tour. Esiintyjinä oli FM2000, Mokoma, Rytmihäiriö, Stam1na sekä Teräsbetoni. Lisää täällä.

Stam1nan Hyrde.

Rytmihäiriö.

Mokoman Santtu.

Mokoman Saikkonen.

Avenie. Jack the Roosterissa. Lisää täällä.

Vuoden viimeiseksi bändikuvaksi jäänee tämä kuva Blaken Samista ja hänen Marshalleistaan. Lisää täällä.

Maisemat

Tämän vuoden maisemakuvaus oli lähinnä parilla matkalla tapahtunutta satunnaisempaa kuvailua, sekä kesällä aloittamani yökuvausprojekti, joka jatkuu edelleen. Jonkin verran tuli kuvattua erikoisen lumista 2010 talveakin.

2010 talvella oli lunta ja pakkasta.

Postikorttimainen näkymä Tonavaan Budapestin Gellert-kukkulalta. Budapest -kuvasetti täällä.

Tien ylittäjiä Erzsébet Körútilla

Tunneli, trabantti ja rakastavaiset (rakastavaiset kaaren päällä, näkyvät kyllä mutta huonosti)

Karjalassa 1920-syntynyt matkaaja vanhalla kotipaikallaan Sakkolassa, Venäjällä.

Juhannuksen aatonaattona Kaukajärveltä otettu kuva. Lisää täällä.

Eräälle pariskunnalle Ikaalisten Vahonkoski on tärkeä paikka, ja kuvasin sitä heidän keittiötänsä varten. Lisää täällä.

Loppukesän yötä Kangasalla. Lisää täällä.

Ainoa syyskuvani. Eräässä metsikössä tämä kirkkaanvärinen puu herätti huomioni.

Yökuvausprojekti jatkuu tähtitaivas- ja kuutamokuvien muodossa. Lisää täällä, täällä ja täällä.

Häät

Alkukesän aurinkoinen kuva aurinkoisesta parista.

Tämä potretti oli aito tilanne. Otimme potretteja kirkon sisätiloissa. Sulhasen piti käydä hakemassa autolta jotakin, ja odotellessaan tätä morsian katseli kimppuaan. Minusta tässä kiteytyy jotain olennaista hääpäivän odottavasta tunnelmasta.

Tässä kuvassa taivas oli hääparin näköinen - dramaattinen ja tumma. Dramatiikkaa ei puutu poseerauksestakaan. Taivaan korostamiseksi käytin laajakulmaista linssiä, ja hääparia taas toin paremmin esiin valaisemalla heidät läpiammuttavalla sateenvarjolla.

Monessa häätilanteessa tuntuu että pitäisi jakaantua kahdeksi. Vaikka minulla on kaksi kamerarunkoa, joista toisessa on yleensä kiinni laajakulma ja toisessa normaali tai pieni tele, niin silti monissa tilanteissa pitää valita joko laajan tai tiukan rajauksen väliltä. Viime aikoina olen ehkä painottanut laajaa, kuten vaikkapa tässä.

Onko tämä nyt sitten rock- vai hääkuva? Samapa se, itse pidän siitä, tunnelma tulee esiin hienosti. Valotus oli luokkaa ISO 12800, 1/20, f/1.4. On yllättävää, miten hämärässä kuvia voi saada. Bändi soitti käytännöllisesti katsoen pimeässä, vain kuvassa oikealla näkyvä pyörivä valonheitin välillä valaisi ihmisiä.

Tämä on otettu valovoimaisella (f1.2) 50-millisellä linssillä. 50-millisellä saa taustaa jo kivasti pehmennettyä, mutta myös ympäristöä laajasti mukaan menemättä kuitenkaan liian kauaksi hääparista. Tarkennus on tietysti haaste, varsinkin tässä kun hääpari vielä oikeasti liikkui.

Pikkupalatsi on hieno paikka kuvata. Miljöö on upea, ja..

.. valo on nappi, ja..

.. joskus tunnelmakin aivan repeää. :)

Syyskuussa vietettiin häitä hienossa paikassa. Varsin laaja kuva tämäkin. Mustavalkokuvassa hääparin ja taustan (portaiden) kontrasti on riittävä, jotta kuva toimii.

Mielestäni tämä on varsin nappi kimpunheittokuva. Monesti on vaikea saada koko tilanne yhteen kuvaan - joko yrittää keskittyä morsiameen tai sitten kimpun vastaanottajiin, mutta tässä on aika hyvin molemmat.

Kiitos katselemisesta ja hyvää vuotta 2011!

Snakebeat, Blake

2010-12-26T22:12:00.000-08:00

Snakebeat

Blake

Muutama lisäkuva Blakesta ja Snakebeatista.

Talviyö pt. 3

2010-12-20T23:47:00.000-08:00

Menneellä viikolla taivas taas vaihteeksi pilvetön. Illalla elohopea alkoi laskea alle kahdenkymmenen kun päätin että nyt alkaa tähdet syttymään taivaalle. Ensin tein pienen kävelylenkin Tampereen ja Kangasalan rajana olevan Kuuselantien maisemissa, sitten ajoin vielä vähän kauemmas Kangasalle katsomaan josko tähdet näkyisivät siellä merkittävästi paremmin.

Taivas oli kyllä aivan kirkas, mutta kuutamo valaisi niin rankasti, että paras tähtiloisto jäi tälläkin kertaa näkemättä ja ikuistamatta.

Tällä kertaa huomasin, että jos tarkennuspiste on vaikkapa viidenkinkymmenen metrin päässä, niin pienellä AA-kokoisella maglitella voi heittää sinne niin paljon valoa, että tarkentaminen liveview:lla on lastenleikkiä.

Kuutamoa vastavaloon

Kuun valossa kylpevät kuuraiset puut

Kuun valaisema järvi. Minusta se vaikuttavin kuva tältä päivältä:

Jokunen lisäkuva yökuvagalleriassa.

Popeda & Barbe-Q-Barbies

2010-12-19T03:17:00.000-08:00

Pitihän tämä tamperelaislegenda nähdä livenä. Eikä se pettänyt. Pakkahuone on kivuliaan täysi, ja kyllä Paten karisma puree. Myös lämppäribändi Barbe-Q-Barbies oli positiivinen yllätys.

Talviyö pt. 2

2010-12-14T11:01:00.000-08:00

Todella komeaa talvikuvauskeliä olisi nyt tarjolla. Lunta maassa, puissa kuuraa ja aurinkoisia päiviä. Vaan kun aurinko laskee jo kolmelta, on vaikea ehtiä etsimään kuvauspaikkoja. Yölläkin voisi kuvata, mutta kuvaa on vaikea etsiä, pitäisi mieluummin olla se paikka jo tiedossa mihin menee..

Tässä kotimatkalta bongattu näkymä.

Ghost Voyage, Avenie, Crystalic

2010-12-11T08:05:00.000-08:00

Olen piakkoin ottamassa promokuvia Ghost Voyage-nimiselle nousevalle tamperelaispoppoolle. Kun tämä oli esiintymässä Jack the Roosterissa parin entuudestaan tutun bändin (Avenie ja Crystalic) kanssa, päätin suunnata paikalle. Vaikkakin ensimmäisen bändin aloitusaika, 22, tuntui kyllä melko myöhäiseltä arki-illaksi..

Bändilinkit:

Ghost Voyage
Avenie
Crystalic, uusi pitkäsoitto Persistence ladattavissa sivuilta

Oli yllättävän mukavaa olla kuvaamassa bändejä ainoastaan omasta tahdosta ja omaksi iloksi. Tämä toi kuvaamiseen minusta uutta virtaa ja intoa. Erityisesti tämä näkyi siinä, että jaksoi hyvin väijyä sitä parasta valoa tai kivointa kuvakulmaa. Niinpä viihdyin paikalla loppuun eli puoli kahteen asti, enkä vain ensimmäisen bändin ajan, kuten alunperin oli vähän mielessä.

Valoa oli hyvin vähän, joten liikuttiin ISO3200-6400 maisemissa ja f/1.4-2.0 välillä. Vaikka valoa oli vähän, niin siinä oli silti mielenkiintoisuutta, kun valo/ääni/yleismies Tyni oli niitä ruuvailemassa. 24- ja 85-millisillä kiinteillä mentiin. Ensi kerralla pitänee korviin laittaa vähän järeämpi suojaus, musiikki tuntui lavan edessä olevan todella lujalla.

Ghost Voyage

Taneli/Ghost Voyage

Ghost Voyage

Marko/Avenie:

Avenie:

Lasse/Crystalic:

Crystalic:

Jokunen lisäkuva galleriassa.

Talvinen yökuva

2010-12-04T09:08:00.000-08:00

Kun ollaan edetty joulukuuhun asti, niin yön yöttömyys on enää muisto vain. Syksyisessä ja talvisessa aivan pimeässä yössä on kuitenkin uudet ulottuvuudet, ja lumen myötä yökuva voi olla taas eri tavalla hyvin kiinnostava, kun lumi tuo kuvaan mystisen tuntuista valoa.

Valoa tuppaa taivaalle muualtakin. Valosaaste tuhoaa yön pimeyden ja tähtitaivaan hehkun taajamien lähellä varsin tehokkaasti. Yöluontokuvien mestari Jorma Luhta sanoi jossakin haastattelussa, että oikeastaan Lapissakaan ei tahdo oikein todella pimeää yötaivasta enää nähdä. Kotonani Tampereella erottuu lähinnä muutama kirkkain tähti. Mutta kuvan ottopaikalla, noin parinkymmenen kilometrin päässä Tampereen keskustasta, tähtitaivas erottuu jo varsin hyvin, ja kirkkaaana yönä se on kyllä suorastaan huumaavaan näköinen.

Yökuvaamisessa haasteita riittää muutenkin. Ensiksi kuvaamaan mennessä ei oikein tahdo nähdä mihin kulkee. Sommittelu on hankalaa, kun etsimen läpi erottaa lähinnä vain sen, missä horisontti kulkee. Tarkentaminen on myös hyvin haasteellista. Itse yritin liveview:n kanssa tarkentaa tähtiin, mutta jonkinmoista arpapeliä sekin oli. Jos tarkennustaso on lähempänä, voi tietysti kantaa tarkennuskohtaan taskulampun ja tarkentaa siihen - edellyttäen, että ei silloin pilaa lumista näkymää..

Yökuva pitäisi ottaa mieluiten alle 30 sekunnin valotusajalla, että tähdet eivät muuttuisi kuvassa viiruiksi. Täten on käytettävä hyvin suurta aukkoa ja herkkyyttä. Herkkyyden nosto voi yökuvassa olla haasteellista sekin, koska alasävyisessä kuvassa kohina tulee esille paljon vahvemmin.

Tämä kuva on otettu 50-millisellä objektiivilla. Laajempi objektiivi toisi kuvaan enemmän tähtiä ja voisi olla siten vaikuttavampi, mutta toisaalta, en löytänyt nyt sommittelullisesti hyvää ratkaisua laajemmalle kuvakulmalle. Aion ottaa talvisia yökuvia enemmänkin, tällä kertaa kuitenkin pilvet peittivät ja valaisivat taivaan pian kuvan ottamisen jälkeen ja katsoin parhaaksi palata kotiin.

Ylläoleva kuva siis tarkennettu tähtiin, ja valotustiedot ovat 50mm, 10s, f/1.2, ISO 1600.

Tässäpä vielä pari linkkiä mistä pääsee ihastelemaan aiemmin mainitun Luhdan kuvia:

Tämä ja aiemmat yökuvat nähtävillä galleriassani.

Sakara tour 2010

2010-11-28T07:07:00.001-08:00

Viimeksi vuonna 2006 nähty Sakara-kiertue lähti tänä vuonna taas liikkeelle. Tampereella nähtiin tallin orkestereista viisi: FM2000, Mokoma, Rytmihäiriö, Stam1na ja Teräsbetoni.

Tähän asti olen pitänyt Pakkahuonetta paikkana, jota en kuvauksellisesti oikein saa haltuun. Ehkä siihen vaikuttaa koko, lavan ja yleisön etäisyys, jne. En tämänkään jälkeen ole siellä kuin kotonani, mutta nyt olen tuloksiin ehkäpä jo tyytyväisempi. Tällä kertaa päätin kuvaamisessa luottaa laajiszoomiin. Lava on suuri, joten artistit voivat olla lavan edestä kuvatessa joko ihan kiinni, tai sitten vaihtelevilla etäisyyksillä. Kiinteä objektiivi voi olla tämäntyyppisessä kuvaamisessa ehkä vähän haasteellinen. Lisäksi kun isoa lavaa kuvaa ihan sen edestä, voisi laajempikin kuin 24mm tulla kyseeseen.

Laajiszoomia perusteli myös kokemukset ainakin Mokoman valaistuksesta. Se on kyllä hieno, mutta sisältää niin rankasti takavaloa, että mitään kovin hienoja tiukasti rajattuja potretteja voi olla hyvin vaikea saada, kun hiukset tai naaman reunat palavat takavalossa puhki. Mutta laajemmassa kuvassa se tuskin niin haittaisi.

Niinpä kuvat on toiseksi viimeistä lukuunottamatta yhdistelmällä 5D mk II + 17-40/4L otettu.

Mokoma

Mokoman Santtu

Mokoman Saikkonen

Rytmihäiriö

Rytmihäiriö

Stam1nan hyrde

Muutama lisäkuva Klubin galleriassa.

Ensilumi 2010

2010-11-10T00:03:00.002-08:00

Ensilumi on minulle aina suuri juttu. Syksyn pimeys katkeaa ainakin hetkeksi. Kävin kävelemässä lumimyräkässä ja otin pari kuvaa. Keli ei ollut kovin kuvauksellinen, mutta oma tunnelmansa näissäkin ehkä on.

Wiidakko

2010-11-08T00:24:00.000-08:00

Tämä esiintyi yhdessä Herra Ylpön kanssa Klubilla, mutta kuvat ansaitsevat mielestäni oman entryn.

Vokalisti kylpi enimmäkseen punertavassa valossa. Tarkemmin katsottuna valo oli kuitenkin melko hyvää ja sitä tuli (ainakin) kahdesta suunnassa. Kun tiesin että kuvasta tulee mustavalkoisena hyvä, en masentunut punasutusta kameran näytöllä vaan kyttäsin kunnes sain kelpo kuvan.

Tässä on jotain erikoista. Osittain lavalla olleet Ihmisten kamat pakottivat bändin pienelle alueelle. Toisaalta tässä tapahtuu jotain erikoista myös. Mutta koskaan ennen en ole saanut Klubilla näin monipäistä bändiä näin hyvin ryhmäkuvaan. Valo oli yhden naamalla punaista ja toisen naamalla sinistä ja niinpä värillisenä kuva olisi ollut äärimmäisen sekava, mutta mustavalkoisena rokkaa.

Eläinsuojelurock 2010

2010-11-02T00:12:00.000-07:00

Greenrose Faire

Essentia

Jann Wilde & The Neon Comets

Tästä bändistä en olisi arvannut ennakkoon pitäväni. Mutta meininki oli hyvä, soitto loistavaa ja etenkin soolokitaristin soitto miellytti. Vanhana kotitarvekitaristina yllättää miten hyvin voi vetää kopiokitaralla ja transistorivahvistimella. Todistaa taas kerran että ei se ole vehkeistä kiinni musiikinkaan puolella?

Herra Ylppö & Ihmiset

2010-10-16T00:17:00.000-07:00

Maj Karmasta olen pitänyt pitkään ja laajasti. Tämä Ihmisten tuotanto sen sijaan ei ole syystä tai toisesta uponnut. Livenä homma kyllä toimi ja jytäsi, ehkäpä olisikin syytä tutustua tarkemmin.

vuokrastudio.fi

2010-10-07T00:37:00.000-07:00

Pari kaveria avasi Tampereen keskustassa toimivan vuokrastudion: www.vuokrastudio.fi

Yökuvia

2010-09-28T01:31:00.000-07:00

Yökuvausprojekti etenee. Jonkinlainen loppukiri tässä pitäisi vielä ottaa.

Vuoksi, Sakkolan Kiviniemi. Kalastajat liikkeellä.

Kaukajärvi, Kangasala.

Valokuvaus digikameralla -kurssi

2010-09-23T01:12:00.001-07:00

Itärannan Matti pitää Tampereen keskustassa 10-osaisen kurssin aiheesta "valokuvaus digikameralla". Alkaa 27.9 klo 17:30, maksaa 20e, ilmoittautua voi Matille itselleen (numero linkin takana!). Suosittelen!

Finntroll

2010-09-17T00:20:00.000-07:00

Soitto jytäsi hyvin ja paikalle saapuneet olivat innokkaasti mukana, mutta mokomat soittivat varsin pimeässä.

Silhuettikuvien lisäksi kokeilin myös valottaa vaan tummemman pään mukaan, ja saihan sitä vähän naamaakin näkyviin.

Misfits

2010-09-14T23:54:00.001-07:00

Jonkin sortin elävä legenda poikkesi Pakkahuoneella.

Neljän biisin kuvausrajoitus = neljä kuvaa. Paineaidan edestä kuvaaminen on edelleen minulle vierasta ja niinpä vain ensimmäinen kuva on siitä napattu. Hyviä yleisökuvia voisi siitä paikasta kyllä saada, nyt kuitenkin keskityin vain bändiin kun aika oli kortilla.

Hääkuvaajan kesä

2010-09-10T07:04:00.000-07:00

Pikku hiljaa alkaa olla aika pistää hääkuvauskesän tuloksia yhteen ja katsoa mitä jäi käteen. Tässäpä muutama kuva josta on jotakin sanottavaakin.

Tänä kesänä olen potreteissa painottanut vähän laajempaa näkemystä. Laaja näkemys edellyttää että vallitseva valo on vähintään kohtuullinen, kun kuvaa ei voi rajata tiukasti vain kohtaan missä valo on hyvä. Kuvaa pitää myös pystyä pelkistämään tavallistakin paremmin - kun pääkohde on pienempänä, on tärkeää, että se silti erottuu ja korostuu.

Tässä kuvassa taivas oli hääparin näköinen - dramaattinen ja tumma. Dramatiikkaa ei puutu poseerauksestakaan. Taivaan korostamiseksi käytin laajakulmaista linssiä, ja hääparia taas toin paremmin esiin valaisemalla heidät läpiammuttavalla sateenvarjolla.

Tämä on otettu valovoimaisella 50-millisellä linssillä. 50-millisellä saa taustaa jo kivasti pehmennettyä, mutta myös ympäristöä laajasti mukaan menemättä kuitenkaan liian kauaksi hääparista.

Tämä potretti on aito tilanne. Otimme potretteja kirkon sisätiloissa. Sulhasen piti käydä hakemassa autolta jotakin, ja odotellessaan tätä morsian katseli kimppuaan. Minusta tässä kiteytyy jotain olennaista hääpäivän odottavasta tunnelmasta.

Kuvasin tänä kesänä ensi kertaa Pikkupalatsissa. Toivottavasti kerta ei jää viimeiseksi. Tila oli todella näyttävä ja valo hienoa, niinkuin seuraavista ehkä voi aistia.

Monessa tilanteessa tuntuu että pitäisi jakaantua kahdeksi. Vaikka minulla on kaksi kamerarunkoa, joista toisessa on kiinni laajakulma ja toisessa normaali tai pieni tele, niin silti monissa tilanteissa pitää valita joko laajan tai tiukan rajauksen väliltä. Tänä kesänä olen ehkä painottanut laajaa, kuten näissä kahdessa.

Hääkeikat ovat monesti aika pitkiä. Loppua kohden ne muuttuvat usein kuitenkin varsin mielenkiintoisiksi, ja on hienoa kun meininki joskus oikein repeää.

Tämä kuva oli osittain jonkinlainen testi. Bändi soitti käytännössä pimeässä, sulhanen ja tämän kaverit pogoilivat eturivissä. Valotus oli luokkaa ISO 12800, 1/20, f/1.4. On yllättävää, miten hämärässä kuvia voi saada.

Rob Heyman kuvaa ihmisiä

2010-09-07T00:42:00.000-07:00

Video on Masters of Wedding Photography -sarjasta, mutta se käsittelee enemmän ihmiskuvausta ja mallinohjausta kuin varsinaisesti hääkuvausta sinänsä. Tässä videosta poimittuja ja/tai videon innoittamia ajatuksia.

Pilviset tai jopa sateiset päivät ovat kivoja ihmiskuvaukseen niiden matalan kontrastin takia. Aurinkoisena päivänä valaistus on yleisesti ottaen karsea, hyvän paikan valitsemalla kohtuullinen tai hyvä. Pilvisenä päivänä valaistus taas on yleisesti ottaen kohtuullinen, joskin vaimea, hyvän paikan valitsemalla taas ihanteellinen. "Hyväksi paikaksi" katsoisin itse paikan, jossa valolla on selvä suunta ja sopiva pehmeys. Mieluiten valo tulee vielä kahdesta suunnasta. Vähän niinkuin aiemmassa kirjoituksessa yritin selittää.

Pelkistys on myös hyvin tärkeää. Jos kuvaan jätetään jokin elementti, sen pitäisi sointua tai viitata toisiin elementteihin. Jos se ei ole tärkeää, jätä se pois. Pelkistämisessä auttaa, jos kuvan voi ottaa paikassa, missä on tilaa. Kun tilaa on paljon, kuvakulman voi valita vapaammin, sen voi valita kapeammaksi, ja turhia elementtejä voi niin jättää pois paljon tehokkaammin.

Perinteisen mallinohjauksen sijaan, tai lisäksi, Rob näyttää suosivan aktiviteetteja. Eli sen sijaan että nysvättäisiin leuan asentoja, ohjeistetaan malleja: "play in the water, kids!" Jos mallit eivät ole ammattimaisia, on ehkä parempi hakea haluamansa kuva kertomalla mallille, mitä tämän pitäisi tehdä, sen sijaan että kertoo, miltä tämän pitäisi näyttää? "Make them smile, don't tell them to smile!" Naulan kantaan, joskin helpommin sanottu kuin tehty..

Rob hakee kuviin ensin taka-alan, johon valo tulee "oikein". Tämän jälkeen kuvaan pitää saada etuala, joka johtaa katseen kuvaan. Ja tämän jälkeen sijoitetaan kohde tähän niin että kuva on kokonainen. Ei kuulemma voi mennä pieleen :)

Valaisusta Rob sanoo, että käytti vuosia salamoita, mutta ei pitänyt niistä. Valaistustarvikkeet mukana ei voi liikkua spontaanisti, hyppiä ympäriinsä ja muuttaa mieltä nopeasti. Samaa sanoo jalustoista - ottaa mieluummin tärähtäneen kuvan kuin menettää tilanteen.

Lisää Robin kuvia:
heymanports2.blogspot.com
heymanphoto.blogspot.com

Pidän tälläisistä videoista, missä pääsee katsomaan kuvaajan työskentelyä, kuulemaan kuvaajan ajatuksia ja näkemään valmiita töitä. Vastaavia saa vinkata kommenteissa!

RB 67

2010-09-01T00:00:00.000-07:00

Filmikamerat alkavat olla suorastaan ryöstöhintaisia. Kun vanhan täysmekaanisen keskikoon ammattilaiskameran sai pariin sataan, niin olihan se pakko ostaa. Mamiya RB67 Pro-S kahdella perällä, 90/3.8 (~44mm kinovastaava) ja 180/4.5 (~90mm kinovastaava) optiikoiden kanssa. Siis tuollainen:

Filmikuvaamista olen kokeillut aiemminkin, mutta vain kinokoossa ja EOS-systeemeillä. Lähinnä mustavalkoista filmiä ja vähän diaa tuli poltettua.

Niinkuin aiemminkin olen kirjoittanut, minusta tuntuu että filmillä on "luonne", kun taas (käsittelemättömällä) digillä oikein ei ole. Digi tuntuu valjulta kopiolta todellisuudesta, kun taas filmikuva on jonkinlainen näkemys siitä. En kyllä tiedä johtuuko se toistokäyristä, tekniikasta, vai siitä miten filmikuvaajat tekevät juttunsa.

Lisäksi kun mustavalkokuvan kehittää ja vedostaa itse, on siinä myös aivan erilaista käsinkosketeltavuutta kuin parhaassakaan digitaalisesti kuvatussa ja kuvavalmiston tekemässä printissä. Ja onnistuneita ja sävykkäitä digi-mv-kuviakin minulla on mielestäni useita, kuten nyt vaikkapa tämä, tämä tai tämä.

RB-67 näyttää päältäpäin tältä. Etsin on ISO, joskin vähän hämärä. Punaiset viivat ylhäällä ja alhaalla näyttävät missä rajaus menee kun perä on käännetty vaakatasoon. Kuiluetsimellä kuva näkyy peilikuvana, mikä tekee sommittelusta ainakin alkuun melko vaikeaa. Isosta etsimestä näkymää katsellessa voi myös harhautua luulemaan, että kuva on hienompi kuin onkaan, tai että isompi formaatti tekee kuvasta hienon.

Kamerassa ei ole valotusmittaria. Tarkennus tapahtuu pyörittämällä rungon etusivuissa olevaa vipstaakia. Tarkennuksen tuntuisi saavan sillä helposti ja tarkasti kohdilleen. Kuvan ottaminenkin on jonkinlainen prosessi: 1) laske peili ja viritä objektiivissa oleva suljin oikealla olevasta kammesta. 2) Siirrä filmi perässä olevasta vivusta. 3) Aseta valotusaika ja aukko objektiivin säätökieristä. 4) Poista pimennyspelti filmin edestä. 5) Paina suljinta.

Kameran koko oli yllätys. Tiesin, että se olisi isompi ja painavampi kuin kinovermeet, mutta silti. Hyvä kun mahtuu digireppuuni, ja sen lisäksi sinne ei paljon muuta mahdukaan. Repussa se painaa selkää ja aiheuttaa ahdistusta, kädessäkään sitä ei voi oikein kantaa, jalustakin kun on kerran pakollinen.

Kun on liikkeellä isohkon kameran kanssa, jossa on yksi kiinteä objektiivi ja filmillä kymmenen kuvaa, kuvaustahdista tulee leppoisampi ja hitaampi. Silloin ei yritä miettiä millä objektiivilla saisi jonkun näkymän ahdettua kuvaan, vaan katselee maisemaa ikään kuin sen yhden objektiivinsa mukaan. Tästä pidän.

Toisaalta, ison kameran saaminen jalustan kanssa juuri niinkuin haluaa, on vaikeaa ja työlästä. Kun tähän vielä lisätään kuiluetsimen mukanaantuoma peilisommittelu, niin tulee mieleen, onko se hitaasti ja vaikeasti sommiteltu kuva sittenkään parempi kuin vähemmillä teknisillä rajoitteilla tehty?

Jo ensimmäisen testirullan aikana kävi lisäksi niin, että olin ottamassa kuvaa ilta-auringon valaisemista lehdistä. Kun olin saanut jalustan pystytettyä, sommittelun kohdalleen, tarkennuksen aseteltua, valotuksen mitattua ja asetettua sekä kameran laukaisukuntoon laitettua, niin valo oli jo kuollut.

Yksi isomman formaatin mukanaan tuoma etu on lyhyempi syväterävyys. Vanhoissa kuvissa syväterävyys tuntuu aina sellaiselta erilaiselta. Vähän kuin teleobjektiivin nopeasti putoava terävyysalue normaalipolttovälin kuvissa. Nyt kun tätä on kokeiltu, niin omassa käytössä kinoformaatti ja 1.2-1.4 -valovoimaiset optiikat tekevät kyllä huomattavasti lyhyemmän syväterävyyden kuin tässä käytössäni oleva 90 f3.8 -objektiivi.

Ensimmäinen testirulla oli diafilmi, että saisi helposti katsottua että vehje on kunnossa ja että sitä osaa noin suurinpiirtein käyttää. Seuraavaksi voisi kokeilla mustavalkofilmiä ja käsityökehitystä. Pitäisi myös selvittää, skannaako joku taho tuonkokoista filmiä.

Pari uutta potrettia

2010-07-08T06:39:00.000-07:00

Oltiin Kameramafian kanssa kuvauskävelyllä tuollaisella metsittyvällä teollisuusalueella Nokialla. Muutama spontaani ihmiskuva.

Allaolevan kuvan inspiroi valo. Kävelimme sekalaisella joukkiolla puiden reunustamaa kujaa, kun huomasin yhdessä kohdassa erikoisen hyvän valon. Puut varjostivat tässä myös ylhäältäpäin, eli kuvassa oli ikään kuin kaksi valtavaa tasovaloa, edessä ja takana. Miksi se sitten on erikoisen kiva? Katso mallin pään oikeaa yläreunaa - takaa tuleva valo piirtää ääriviivaan tuollaisen korostuksen mikä tuo kivasti kolmiulotteisuutta sekä sävyjä hiuksiin.

Kuva on otettu normaaliobjektiivilla. Minusta tele tekee potretteihin yleensä kivempaa jälkeä. Se litistää perspektiiviä, tausta on helpompi hallita kapeamman kuvakulman ansiosta, jne. Mutta se litistää myös vuorovaikutuksen mallin kanssa. 50-millisen kanssa voi seistä mukavan lähellä ja jutella kameran ohi, ja sitten nopeasti napata kuvan kun sen aika on - juuri niin kuin tässä on tehty.

Myös tämä kuva on otettu paljolti valon takia. Taustalla oli synkkiä sadepilviä, etualalla auringonpaiste joka heijastuu vaaleasta hiekasta eikä tästä syystä ole liian kovaa.

Vahonkoski

2010-07-07T01:45:00.000-07:00

Muuan pariskunta haluaa keittiönsä seinälle pari kuvaa heille tärkeästä Vahonkoskesta. Niinpä ajeltiin Ikaalisiin ja takaisin hakemaan kuvaa.

Tälläinen poikkeaa monellakin tavalla omasta tyylistäni ottaa maisemakuvia. Jos otan kuvia omilla ehdoillani, tykkään tutustua paikkoihin ensin. Kuljeskelen ympäriinsä kamera laukussa ehkä useammallakin reissulla. Monesti hyviä kuvia löytää harvakseltaan. Nyt taas ideana oli saapua paikalle, ottaa kuvia tunnin-parin ajan, ja häipyä.

Maisemaa täytyy tällöin katsoa aivan eri silmin. Ei voi hakea niitä itselle ominaisia rajauksia ja miettiä miten olosuheiden pitäisi muuttua, että se toimisi, vaan on otettava ne kuvat, jotka juuri nyt ovat tarjolla. Ja muistettava, että kuvat otetaan nyt tosiaan niin, että jälkikäteen ei jää seliteltävää tai jossiteltavaa. Näinhän voisi toimia kyllä aina..

Ei auttanut myöskään se, että olosuhteet olivat rankat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta mutta koski oli suurelta osin puiden varjostama.

Omasta mielestäni onnistuin hyvin. Tässä pari edustavinta.

Linkki

2010-07-04T01:33:00.001-07:00

Onpa Tuupasen Ilarilla komeita kuvia! Vetää aivan sanattomaksi.

Yötön yö

2010-06-28T03:30:00.000-07:00

Aikaisemmin aloitettu projekti jatkukoon.

Nämä kuvat on otettu juhannuksen aatonaattona, kahdentoista ja yhden välillä. Tunnelma on silloin jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ihmiset nukkuvat, mutta luonto - yölinnut, järven pinnalla tanssivat hyönteiset, jne - on hereillä. Pertti Töttö on muuten tämän tunnelman vanginnut vielä astetta paremmin tässä Vuoden Luontokuva -kilpailussa olleessa kuvassa: Klik.

Näissä tunnelmissa haluaisin ottaa tietynlaisen kuvasarjan, mutta siihen mallit on vielä auki. Ehkä juuri oikeanlainen bändi voisi toimia parhaiten.

Ensimmäinen on käsivaralla, toinen pidemmän syväterävyyden saamiseksi jalustalta.

Black Metal Terror @ Klubi

2010-05-26T12:43:00.001-07:00

Enochian Crescent:

Horna:

Galleria

Ylioppilaskuva

2010-05-21T06:56:00.001-07:00

Hääkauteen valmistautuessa on ylioppilaskuvaus jäänyt vähemmälle huomiolle. Kun olen kuitenkin vapaalla ylioppilaslauantaina (5.6.2010), niin tälläisen maksamattoman mainoksen viime vuonna otetusta miljööpotretista voisi laittaa esille.

Ota yhteyttä: heikkisantasalo.com

Yömaisema

2010-05-17T02:21:00.000-07:00

Viime kesänä tarkoitus oli tehdä laajempikin setti yökuvia. Yön tunnelmia käsitteleviä kuvia joissa osassa olisi ollut mukana myös ihmisiä. Projekti jäi kesken. Tämän voisi ehkä toteuttaa tulevanakin kesänä? No, kuitenkin, hiljattain kaivoin esiin tämän kuvan, joka mielestäni on kyllä älyttömän tunnelmallinen yksinäänkin.

Otettu kesäkuussa noin yhden aikaan Suinulan näkötornista.

Kuvasta on saatavana myös taustakuvaversiot sivuillani.

Linkkejä

2010-05-09T13:55:00.000-07:00

Viime päivinä on tullut pitkästä aikaa lueskeltua valokuvausjuttuja netistä. Kun vähän jaksaa selata, niin aika hyvääkin matskua löytyy. Tässäpä jonkunlainen kooste mielenkiintoisimmista tällä erää vastaan osuneista.

Peter Beste ja norjalainen black metal

http://www.youtube.com/watch?v=ZBXBs-VzUug

(Varoitus! Sisältö voi olla häiritsevää!)

Amerikkalainen valokuvaaja Peter Beste on kuvannut laajasti marginaalikulttuureja. Näkyvimmin ehkä räppäreitä ja norjalaisia black metal -artisteja. Tällä videolla Peter kertoo millaista oli kuvata bm-artisteja, ja artistit kertovat miten suhtautuvat Peteriin ja kuvaamiseen. Harmi kyllä jälkimmäisten puheenvuorot ovat lähinnä norjaksi, tosin jonkin verran niitä voi peruskoulun ruotsintaidoillakin tulkita.

Minusta videolla mielenkiintoista on se, miten Peter työskentelee artistien kanssa. Homma on spontaania ja luovaa. "Mennääs tuonne ja katsotaan miltä näyttää". Peter sanoo, että kuvausten alussa hän on yleensä jotenkin vähän jäykkä ja pitää tilannettakin vähän lukittuneena. Mutta tilanne vapautuu kun pääsee alkuun. Itsellekin tämä on melko tuttua. Tästä tuleekin mieleen, että jos esimerkiksi bändikuviin on miettinyt kolme mahdollista kuvauspaikkaa, niin pitäisikö kuvaaminen aloittaa siitä huonoimmasta vaihtoehdosta, niin että sitten kun päästään parhaimman näköiseen mestaan, hommakin on jo vapautuneempaa?

Tätä videota katsellessa voi miettiä sitäkin, että miten homma toimisi, jos Peter yrittäisi käyskennellä leppoisasti artistien kanssa kun samalla pitää kantaa ja pystytellä 2-3 salamaa jalustoineen ja softbokseineen / sateenvarjoineen..

Yksi vähän ihmetyttävä asia on tuo luontoyhteyden toitottaminen. Voi olla totta, että tyypeillä on vahva side luontoon, mutta toisaalta, kaikissa dokkareissa, sellaisissakin, missä varsinaisia kuvia ei oteta, luontoon on kävelty musta nahkatakki auki tms. Eli onko se luontoside sellainen, että siellä oikeasti viihdytään ja tullaan toimeen vaikka omillaan, vai sellainen, että käydään metsänreunassa hakemassa vaan vähän fiilistä ja sitten autolla takaisin treenikämpälle?

Muutamia lisälinkkejä tästä aiheesta:

5-osainen dokkari Gorgorothin Gaahlista (mukana myös Peter)
True Norwegian Black Metal -kuvakirja
Peter Besten haastattelu 1 ja 2

Marc Silber show

http://www.youtube.com/user/marcsilber#p/a/u/0/jG41521Hmck
http://www.youtube.com/user/marcsilber#p/u/5/-ZhMBEHj9rQ

Marc Silberin vieraana rock-kuvaaja Michael Zagaris ja kuvaaja Chase Jarvis. Michaelilla on mielenkiintoisia pointteja, näkemyksiä ja ajatuksia. Silberin kysymykset ovat taas mielestäni vähän perushuttua. "So... Any tips for composition?" Eh.

James Nachtwey

http://www.youtube.com/watch?v=x3VoyjUP8hg

Otteita elokuvasta War photographer. Nachtwey vaikuttaa minusta hyvin viisaalta ja sympaattiselta tyypiltä. Olemus, jo pelkkä ääni, viestii siitä, että hänellä on sanottavaa, missio. Ja kertoo siitä, että hänen työnsä ei ole sensaatiohakuista, adrenaliinitrippausta tai pornografista kuoleman kuvaamista, vaan osallistuvaa ja ymmärtävää. Hän myös "kävelee niin kuin puhuu", rauhallisesti, hötkyilemättä, vaikka ympärillä ammutaan ja riehutaan. Tälläistä itsevarmuutta on hieno katsella ja tästä voisi oppia itsekin paljon.

iPad portfolio

http://vimeo.com/11034463?hd=1

iPad portfolio. iPad näyttää hyvältä laitteelta kyllä juuri tälläiseen. Kuvien selaamiseen. Minusta kuvia pitää selata juuri näin. Ilman mitään pienten linkkien klikkailua tai muuta hankalaa navigointia. Ja niin, että kuva täyttää koko kuva-alan ja pääsee oikeuksiinsa.

iPad on muutenkin ihan mielenkiintoinen pakkaus joka voisi poikia kaikenlaista. Katso vaikka Apple iPad Wedding Package!

Flickriver

www.flickriver.com

Minusta Flickrin ongelma on se, että kuvia on vaikea selata. Itse mieluiten en käyttäisi hiirtä ja joka kerta etsisi sitä "seuraava" nappia, vaan ennemminkin yhdellä napinpainalluksella ottaisin ruudulle katseltavaksi seuraavan kuvan. Juuri tälläistä kuvien selaamista flickristä flickriver tarjoaa.

Lighting it up in Austin with Robert Seale

vimeo.com/10597263

Yli tunnin mittainen behind the scenes -video Robert Sealen kuvaussessioista. Mielenkiintoista juttua kuvaamisesta, kuvauspaikkojen etsimisestä ja arvioinnista, jne.

Viikate

2010-05-04T23:30:00.000-07:00

Viikate poikkesi Klubilla. Olen kuvannut Viikatetta kahdesti, ja nähnyt sen livenä, ööh, ainakin seitsemän kertaa. Joka kerta bändi on kehittänyt sekä viihdyttävyyttään että soittoaan. Positiivista, että jotkut uhmaavat Trainspottingista tuttua Sick Boyn teoriaa "had it, lost it"..

Kuten soitto, myös valot olivat komeat. Tupa oli täynnä ja yleisö aika hyvin menossa mukana, mutta silti pääsi liikkumaan puolelta toiselle hyvin.

"Kuolleen miehen kuplettia" yhteislauluna:

Rautalankasooloa:

Club Sin pt. 10

2010-05-02T07:52:00.000-07:00

Kun se osuu niin se osuu. Club Sin-festareiden toisen päivän pääesiintyjän, Bloodsucking Zombies From Outer Space:n rumpali-vokalisti Dead "Richy" Gein molemmat jalat ilmassa:

Pari muuta kuvaa. Olin paikalla toipilaana. Polvivamman takia liikuntakyky on vielä vähän tönkkö. Siihen nähden sain mielestäni aika mukavia kuvia.

Torttupäämeininki on minusta edelleen visuaalisesti kyllä sieltä parhaimmasta päästä ja musiikillisesti myös mielenkiintoista. Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaista yhteistyötä enemmänkin. Ehkä ensi vuonna sitten.

Kamikaze Queens:

The Hangmen:

Kryptonix:

Bloodsucking Zombies From Outer Space:

Silver & kumppanit

2010-04-29T07:15:00.000-07:00

Silver -bändi Norjasta kävi Klubilla. Lavaenergia oli jotain ihan älytöntä. Lavan reunassa kuvaaminen oli jopa vähän pelottavaa. Juuri tälläistä rock'n'rollin pitäisikin olla - energiaa jota ei pysty kahlitsemaan ja turvallisesti observoimaan.

Bändin lavashow ehkä henkilöityi laulaja Ivariin, joka on jonkinlainen Kurt Cobainin, Lostin Jack Sawyerin ja öö, jonkun, yhdistelmä.

Lämppärinä soittanut Blanko, jonka show oli myös varsin kiva, ja soitanto oli yllättävän jytäävää. Kitarointi oli suorastaan virtuoosimaista. Basisti tuki teoriaani, jonka mukaan kovalla basistilla on aina vanha Fenderin basso ja rantasaunamainen vahvistin.

Ensimmäisenä soittanut Suicide Loveboat.

Cloudycators promot

2010-04-28T05:00:00.000-07:00

The Cloudycators on tamperelaiskokoonpano, jossa on soittajia ainakin Bloodpitistä, Hyhmästä ja Goatridesta. Odottaa voi varmaan suuriakin.

Pidimme suunnittelupalaverin ravintola Montussa ennen bändin Jack the Rooster -keikkaa. Heiteltiin ideoita, aikatauluja, esittelin omia visioitani, jne. Ja tietysti väisteltiin kaatuilevia ihmisiä ja kuunneltiin karaoke-esityksiä. There's no business like show business :)

Bändin mielestä oli tärkeää, että kuvissa ei ns. pönötetä. Heistä on vaivaannuttavaa ja hölmöä seistä rivissä kun kuvaaja korjailee yksitellen leuan asentoja ja tälläistä. Ja onhan siinä vaikea olla uskottavan rock, kun pitää muistaa pitää päätä kallistettuna viisi astetta vasemmalle - ja pitää se siinä kun kuvaaja saa kaikki muut neljä bändiläistä aseteltua ja vielä ne kuvat otettua.

Minusta parempi tapa ohjeistaa on antaa ennen kuvausta jonkunlaisia yleisiä ohjeita. Minkälaisena näen kuvan, millainen tunnelma siinä pitäisi olla, ja miltä bändin pitäisi näyttää kollektiivina. Ja ehkä ottaa muutama kuva, antaa sitten yleisluontoista palautetta, jne. Usein rock-bändit osaavat kyllä itsestäänkin olla hyvän näköisiä ja vakuuttavia, turha nysvääminen voi vaan tuhotakin jotain tästä.

Omista valmiista bändikuvaideoistani bändi tarttui lähinnä tunnelikuvaan. Vuosi sitten tein pieniä kokeiluja tunnelikuvaamisesta. Tunnelissa on useimmiten kaksi valonlähdettä eli molemmat suut, ja näiden lisäksi valoa ei sinne tule. Niitä voi pitää ikäänkuin kahtena isona tasovalona. Niiden tehoon ei voi juuri vaikuttaa, mutta liikkumalla tunnelin sisällä ja vaihtelemalla kuvasuuntia, niistä saa aika paljon erilaista. Kun kuvissa tavoittelen aina pelkistystä ja abstraktiota, niin ajattelin, että kun kuvan ottaisi mahdollisimman lähellä tunnelin suuta, tunnelin sisältä kuvaten, niin vastavalo piirtäisi hyvän ääriviivan kohteelle, ja tunnelin suu palaisi puhki valkoiseksi.

Tämä oli jollakin kävelyllä tehty ensimmäinen ideakokeilu tunnelikuvasta.

Otin esiin myös "valotusmittarini", että näkisin, miltä kuva voisi näyttää mallien kanssa. Joku muuten pyöräili ohi kun otin kuvaa kädestäni tunnelissa. Ambulanssia ei kuitenkaan ilmeisesti soitettu paikalle vaikka ehkä olisi ollut aiheellista :D

Muutama viikko sitten löysin tunnelin joka olisi vielä parempi tälläiseen - aaltopeltityyppisestä materiaalista tehty ahdas ja pyöreä tunneli. Vastavalo piirtää tästä tasaisen aaltoilevasta materiaalista hyvinkin mielenkiintoisen näköisen. Jotakuinkin näin:

Tähän kuvaan bändi ihastui, ja päätimme lähteä liikkeelle tästä kuvasta ja ottaa settiin myös pari muuta kuvaa.

Palaveri oli siis tehnyt tehtävänsä, ja oli aika siirtyä kohti keikkapaikkaa. Aurinko oli laskenut. Koska hämärä kaupunki valoineen, kontrasteineen ja katukivineen näyttää minusta aina hyvältä, ja koska promokuvat oli tarkoitus kuitenkin ottaa, ehdotin, että kävelymatkalla yritettäisiin paria ideaa nopeasti. Ajatuksenani oli, että bändi kävelisi rennon rempseästi autiota katua kohti kameraa. Kuvaamiseen valoa riitti vielä hyvin, tarkennus oli vaikeaa. Niinpä tätä kävelyä jouduttiin toistamaan muutamia kertoja.

Vilautin ottamiani kuvia bändille, ja vastaanotto oli hyvä. Niinpä innostuttiin katsomaan vielä pari lupaavaa paikkaa matkalla Roosteriin. Näissä kohdissa pysähdyttiin, ja yritin vähän saada bändiä muodostelmaan. Kun sitten tuntui että kuvaaminen on rasite, ja bändiläiset mieluummin seisoskelevat ringissä ja jutustelevat vielä vähän ennen keikkaa, niin vaihdoin objektiivin normaaliobjektiiviin ja otin vielä muutaman improvisoidun potretin siinä.

Tälläinen tapa ottaa kuvia tuntuu minusta hyvin miellyttävältä. Kun kuvia ottaa vaivihkaa ja vähän niinkuin lonkalta, niin kuvattavatkaan eivät jännitä niin paljon.

Bändin soitto oli mielestäni hyvin vakuuttavaa. Bändiläisten vankka kokemus kuuluu. Valot olivat aika minimalistiset, mutta pari mielestäni hyvähköä livekuvaakin sain.

Minusta bändin soundi kiteytyy jotenkin tässä kuvassa. Dropped-C sointu soi.

Esiintymisestä löytyy myös YouTube -video, jossa allekirjoittanutkin heiluu etualalla :) Pakko linkata vielä ennen Cloudycatorsia soittaneesee MiMothiin, jonka biisit ja soitanta olivat mielestäni varsin hyviä.

Ennen varsinaista kuvauspäivää selvittelin sitten vielä, löytyisikö jostain parempi eli isompi vastaavanlainen tunneli. Ja löytyihän sellainen, aika läheltä vielä, ja kokoluokkaa "mahtuu autolla läpi". Täällä oli koostaan johtuen myös paremmin valoa - luokkaa 1/125 f/1.8 ISO 800 pienemmän tunnelin ISO 3200 sijasta. Tämä on hyvä etenkin tarkennuksen toiminnan kannalta.

Tämän tunnelin jälkeen siirryttiin toiseen tunneliin - uuteen asematunneliin joka minusta on varsin siistin näköinen, ja joka sopisi myös kuvan teemaan, katusoittoon. Lisäksi aurinkoisena päivänä tälläinen paikka toimii paremmin. Auringon porotus ei jotenkin minusta vaan toimi.

Kun tarvittavat ryhmäkuvat alkoivat olla kasassa, päätettiin vielä ottaa jonkinlaiset pärstäkuvat. Mahdollisimman tiukasti rajattu otos lähinnä MySpacea tai vastaavaa varten. Bongasin tunnelin seinällä olevat valomainokset. Asetin yhden bändiläisen sen eteen, testiotos, ja bingo. Valolähteen koko on massiivinen, ja kun kohteen asetti oikealle etäisyydellle valosta, myös suhteellinen teho juuri passeli - tasapainossa vallitsevan valon kanssa, mutta kuitenkin kuvan päävalo.

Värillisenä tämä saattaa olla ehkä liiankin "huippumalli haussa" tyyppinen valo, joten tarjosin bändille myös MV-versiot, jotka on minusta hyvin toimivia:

Ja setuppikuva:

Välineistöstä. Varsinaisena promokuvauspäivänä mukana oli:

5D -runko
20/1.8, 35/2, 50/1.4, 85/1.8 -primet
17-40/4 ja 70-400/4 -zuumit
3x SB-26 irtosalamaa
1x 430EX irtosalama
pocket wizardit salamoiden laukomiseen
kolme jalustaa salamoille
kolme sateenvarjoa salamoille
jalusta kameralle

Kuvien ottamiseen käytin yksinomaan 20- ja 85-laseja. Muu kalusto oli vain painolastina. Tätä asiaa tulee kyllä nyt joka keikan jälkeen pyöriteltyä. Pitäisikö vain luottaa siihen, että löytää joka paikasta hienoa vallitsevaa valoa, jolloin ei tarvitsisi raahata kaikkea tätä kamaa mukanaan ja on valmis liikkumaan ja vaihtamaan kuvauspaikkaa noin vaan, ilman välineiden purkamista ja pystyttämistä. Nyt kun kolme viimeistä hääkeikkaakin on sujunut vallitsevalla valolla, niin mieleen tulee, että: ehkä.

Esimerkiksi, miten ottaisi tälläisen kuvan siirtyessä kuvauspaikalta toiselle, kun selässä olisi kolme reppua ja molemmissa käsissä kaksi ständiä?

Mokoma

2010-04-11T10:06:00.000-07:00

Suosikkibändini Mokoma saapui jälleen Tampereelle. Tällä kertaa areena oli astetta suurempi Pakkahuone. Aiemmin en ollut kuvannut Pakkahuoneella, joten kokemuksesta oli odotettavissa mielenkiintoinen.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun kuvasin lavan edessä olevan paineaidan edestä. Se oli uudenlaista ja haastavaa. En pidä sellaisista sierainperspektiivikuvista, mihin niin läheltä kuvaaminen ehkä ajaa. Tämä rajaa kuvaamisen mahdollisuuksia lähinnä siihen kun artisti on vähän kauempana lavalla. Toisekseen kuviin tulee helposti mukaan toisia kuvaajia, ja yleisöä taas ei näy. Kolmanneksi, kun olen aika pitkä, on vähän vaivaannuttavaa seistä maksaneiden asiakkaiden tiellä.

Kun kolmen biisin jälkeen paineaidan edestä oli poistuttava, se tuntui sillä hetkellä aika helpotukselta. Kuitenkin nyt kuvia selattaessa tuntuu, että hyviä kuvia tuli yhtä hyvin sieltä ihan edestä kuin yleisön seastakin. Paras kuva, tuo ylläoleva, on minusta juuri sitä, mitä hain viimeksi, ja se otettiinkin vellovan yleisön keskeltä.

Sampe / Medeia

Medeia

Kuisma Aalto & Tuomo Saikkonen / Mokoma

Kuisma Aalto

Ps. Viime aikoina olen lueskellut kirjaa Tomi Palsan kuvat ja tunnelmat. Hieno ja inspiroiva teos. Palsa esittelee kuvia eri kategorioista, kuten nyt tunnettujen artistien alkuvaiheista (HIMin Kaasu pitkillä hiuksilla jne) tai jo edesmenneitä artisteja kuten Petri Walli ja Dimebag Darrell.

Kirjassa on sekä filmi- että digikuvia, ja näiden eroa on ihan mielenkiintoista katsella. Digillä on ehkä helpompi saada sellainen HD-elämys, toisaalta kuva (ja etenkin mustavalkokuva) jättää enemmän ikään kuin mielikuvituksen varaan ja on siten ajattomampi. Ehkä kyse on kontrastista tai latteasta sävyntoistokäyrästä. Valokuvaa on ehkä myös totuttu katsomaan tietyllä tavalla, kuvan takana oleva todellisuus ymmäretään tietynlaisten opittujen sääntöjen kautta. Ja liian huoliteltu digikuva voidaan taas helpommin käsittää valheeksi tai tietokonegrafiikaksi tms. Ei mikään uusi ajatus, mutta itselle se on tullut nyt (jälleen) todeksi.

Hyhmä!

2010-04-06T07:59:00.000-07:00

Jo entuudestaan tuttu Hyhmä otti taas yhteyttä. Uusille promokuville oli tarvetta. Paikaksi he olivat ideoineet Hämyksen lavan Tottijärveltä. Lavan takahuone saatiin lämmitettyä, mutta salin puoli oli kylmillään. Sattuman kaupalla päiväksi osui kevättalven yksi lämpimimpiä päiviä, mutta silti puolet bändistä vilustui melko huolella :D

Bändi kuvasi samana päivänä myös musiikkivideota, ja kun kerran tanssilava oli kyseessä, niin oli melko luontevaa painottaa vähän tuollaista live-otetta. On kuitenkin yllättävän vaikeaa ottaa kuva jossa 1) olisi kunnon soiton meininki 2) sommitelma olisi toimiva 3) valaistus hyvä ja etenkin 4) kaikkien naamat erottuisivat hyvin ja täyttäisivät mahdollisimman suuren alueen ruudusta.

Valaistuksena toimi kolme pikkusalamaa. Yksi edessä (kamerasta katsottuna oikealla ja ylhäällä, sekä kaksi takana. Myös penkin ryhmäkuva on melko samalla setupilla otettu. Ylipäätään mielestäni on mielenkiintoista yrittää luoda valaistuksia, mitkä toimii muutenkin kuin vain yhdestä kulmasta ja yhteen kohteeseen.

Bändin uutta tuotantoa voi kuunnella ja äänestää Radio Rockin Rockstarba-kilpailussa tuolla.

Kaikki kuvat nähtävissä tuolla.

Abduktio

2010-02-07T10:16:00.000-08:00

Vastavirta -klubi on viettänyt tällä viikolla viisivuotispäiviään. Juhlaviikon perjantaina oli esiintymässä Unkind, Kohu-63, Abduktio ja Ristisaatto. Kaverin kanssa päätettiin lähteä tsekkaamaan Abduktiota, jonka uusi levy on meillä sulanut varsin hyvin.

Kuvata ei siis pitänyt, mutta Abduktiosta intouduin yhden kuvan ottamaan. Tämä bändi on kyllä sen verran karismaattinen, että olisi kiva kuvata joskus myös ns. oikeasti.

Pikapromoa

2010-01-29T07:41:00.000-08:00

Viime blogikirjoituksessa esittelin tuon improvoisoidun potretin. Nyt kun Incredible Nothing (varoitus/mainos: sivuilta alkaa automaattisesti soimaan musiikki :)), jonka kanssa olen tehnyt jonkin verran yhteistyötä, saapui samaiselle Yo-talolle keikalle, ja pyysi kuvaamaan, niin ehdotin, että josko kaupan päälle otettaisiin pikaisesti promokuva tuon Sakke-kuvan hengessä. Ja harvapa bändi tälläisestä kai kieltäytyisi?

Bändi innostui aiheesta jopa hieman enemmän ja varasi kuvaamiseen tunnin aikaa. Sovittiin että kuva otetaan soundcheckin jälkeen ja ennenkuin ravintola oikeasti aukeaa.

Niinpä olin kello 21 kurkkimassa ravintolan ikkunoista sisään. Mukaani olin varannut perusbändikuvauskaluston lisäksi normaaliobjektiivin, yhden irtosalaman lähettimen kera sekä valkoisen sateenvarjon. Promokuvassa kun olisi suotavaa se, että valoa on kasvoilla tasaisesti ja riittävästi. Sakke-kuva on minusta hieman puutteellisesti valaistu, sekä määrän että laadun puolesta, ja tätä ajattelin hätätapauksessa korjata sateenvarjolla.

Kun pääsin sisään, bändin poijjaat säätivät vielä jotakin, mikä antoi minulle vähän aikaa valmistautumiseen. Assistenttini olivat suunnanneet suuntaa-antaville vastapäiseen ravitsemusliikkeeseen, joten salaman käyttö hankaloitui heti huomattavasti. Lisäksi katselin, että hämärässä valaistuksessa (ISO 3200, 1/60s, f/1.8) salaman käyttö olisi vähän haastavaakin.

Mutta huomasin, että kamerasta katsottuna oikealla puolella oli pimeänä oleva valaisin seinällä. Toimiessaan se voisi antaa täyte- ja lisävaloa oikealle puolelle kivasti, ja niinpä pienen kiipeily- ja ruuvailusession päätteeksi sain kuvaan lisävaloa. Ja nyt valaistus näytti laatunsa puolesta oikein kivalta, joskin edelleen himmeältä..

(kuvassa uskollinen valotusmittarini joka seuraa minua kaikkialle missä aion ottaa kuvia ihmisistä :D)

Tässä vaiheessa bändi alkoi saapua paikoille (eli Yo-talon Pankin puolelle), joten valmistelu sai jäädä sikseen. Selitin visioni bändille, ja ohjasin heidät istumaan sohvalle, ja aloin hakea kuvakulmaa. Kameran läpi bändiä katsellessa alkoi valjeta, että ryhmäkuvana tämä ei toiminutkaan nyt ihan samalla tavalla kuin yksittäisen henkilön kanssa. Jostakin syystä asetelmaa oli vaikea saada toimimaan. Laajis tuntui liian laajalta. Otin pari laajiskuvaa niin, joissa vokalisti nojautuu kohti kameraa. Sitten laittelin normaaliobjektiivin kiinni ja koetin hieman kauempaa, mikä tuntui heti paremmalta. Bändiläisten naamat alkoivat korostua, ja he täyttivät kuvaa paremmin. Muutamien kokeilujen jälkeen ehdotin, että voitaisiin kokeilla niin, että bändi seisoisi sohvalla, ja kuva muodostuisi ainoastaan bändiläisistä ja seinästä. Ja koska bändi oli esittänyt ajatuksen, että laulajaa voisi korostaa kuvassa, pyysin laulajaa siirtymään sohvan sijaan tuolille noin metrin muiden etupuolelle. Pienen hakemisen jälkeen löytyi tämä mielestäni paras asetelma:

Tämän jälkeen otettiin muutama vähän vapaamuotoisempi ryhmäkuva, joita en ole saanut vielä valmiiksi asti. Kun näidenkin jälkeen aikaa jäi vielä vähän, bändi ehdotti, että voitaisiin ottaa vielä pärstäkuvat jokaisesta bändiläisestä. Pyysin yhtä bändiläisistä vähän liikkumaan ja pyörimään, ja tarkkailin miten valo käyttäytyy tämän kasvoilla ja miten takaoikealta tuleva valo (eli äsken asentamani hehkulamppu :)) korostaa ääriviivaa. Kun löysin mieleiseni sweet spotin, otin kuvat. Kaljua vokalistia piti siirtää vähän kauemmaksi ääriviivavalosta, ja silti paloi vähän puhki, mutta kokonaisuutena ja tilanteen huomioonottaen, olen ihan tyytyväinen. Kuvat näyttivät siis jotakuinkin tältä, kuvassa rumpali Teppo:

Ääriviivavalo tarkoittaa siis tuota, joka lankeaa pipon oikeaan reunaan, hiuksiin ja oikealle hartialle. Silmissä olevista valopisteitä nokkelimmat huomaavatkin, minkälainen päävalo on. (Kolme pyöreää valaisinkupua, halkaisijaltaan noin 30cm) Sama päävalo oli ryhmäkuvassa siis vasemmalla ja osittain takana.

Sitten se varsinainen kuvausreissun syy, eli livekuvat:

Ja pari kuvaa toisena soittaneesta Bloodpitistä:

Sakke

2009-10-27T22:45:00.000-07:00

Improvisoitu potretti. Yo-talolla käydessäni inspiroiduin tapetin, sohvan ja pöydän yhteispelistä. Hienoa kuviota, linjaa ja ehkä valoakin. Haluaisin kyllä ottaa tuossa paikassa jonkun oikeankin promokuvan. Jollekin muodikkaan kepeälle poppistriolle tämä mielestäni sopisi hyvin. Vapaaehtoiset voipi ilmoittautua! :)

Viime aikoina on nämä BW-kuvat kiinnostaneet taas enemmän ja enemmän. On mielenkiintoista ottaa kuva käsittelyyn ihan raakana, ilman mitään kontrastisäätöjä tai tumman pään leikkauksia. Sitten kuvakanava kerrallaan katsoa, millaista materiaalia löytyy, näistä sekoittelemalla säätää kuva viimeisen päälle kohdalleen. Oma mustavalkoprosessointini on kehitetty Petteri Sulosen menetelmästä.

Amoral, Alcoholica, Shadow Will Follow

2009-10-05T04:54:00.000-07:00

Sitten viime näkemän Amoralin vokalisti oli vaihtunut. Myös tyyli on vaihtunut askeleen kepeämpään suuntaan. Myös yleisö oli (tosin ehkä osittain johtuen tapahtuman luonteesta, sunnuntai-illan ikärajaton) nuorentunut ja rauhoittunut melkoisesti. Mutta tukat heiluivat komeasti ja kitarat soivat tarkasti.

Shadow Will Follow:

Alcoholica:

Amoral:

Muutama lisäkuva täällä.

Disfear & Ghost Brigade

2009-09-20T05:19:00.000-07:00

Pitkästä aikaa bändejä kuvaamassa. Klubilla esiintyi ruotsalaiset Disfear ja Principles of Existence sekä suomalainen Ghost Brigade.

Ghost Brigadea olen kuvannut ennemminkin. Tuolta kerralta mieleen jäi dramaattinen ja tyylikäs valaistus sekä hyvännäköinen esiintyminen. Tämä mielikuva säilyi ja vahvistui tällä keikalla.

Tässä esimerkki tuosta dramaattisemmasta valosta:

Tämä kuva kiteyttää mielestäni jotakin GB:n lava-aktista. Harmikseni tuota ylläolevan kuvan dramaattista valoa oli tarjolla ainoastaan biisien aluissa ja muissa rauhallisissa kohdissa, missä tyypit eivät yksissä tuumin riehuneet niinkuin tässä:

Jossakin kohdassa lavalle tulvi strobovaloa, minkä kanssa saa kyllä erikoisen näköisen kuvan. Toisaalta tälläinen kuva on hieno, toisaalta keikan valaistuksen todellinen tunnelma ei tästä välity.

Disfear ei taas valoja tykännyt käyttää. Sellainen perus-lavavalo ei kyllä inspiroi kuvaamiseen, mutta kun kuvankäsittelyvaiheessa näkee vaivaa, niin näyttäviä kuvia on kuitenkin mahdollista saada.

Mitään varsinaisia kikkoja näissäkään ei ole. Mustavalkokäännöksessä painotin niitä värikanavia, joilla kuvadataa on enemmän ja joilla se näyttää paremmilta, ja yritin olla tavallista huolellisempi tumman pään sävyjen kanssa. Lightroom tuntuu ne oletuksena leikkaavan kokonaan pois.

Häävalokuvaajan kesä

2009-09-08T05:05:00.000-07:00

Syksyn tullessa ala-asteella kirjoitettiin aina aine "Mitä tein viime kesänä". Tässä tälläinen kuvallinen versio aiheesta.

Ensi kesälle on vielä tilaa, ottakaapa yhteyttä ;)

Havaintojani Koneesta I

2009-09-06T05:36:00.000-07:00

Kone on mikä tahansa mekaaninen tai sähköinen väline, jota käytetään jonkin työn suorittamiseen ihmistä suuremmalla teholla tai pidempiaikaisesti kuin mihin ihminen pystyy.

Apulannan edellisen levyn ilmestymisen aikoihin tuli pyöriteltyä melko tiuhaan tuota Koneeseen kadonnut -rallia. Vasta hiljattain tuli mieleen, että kuinkahan vahvasti tuo siinä mainittu "Kone" viittaa tuonne CMX:n "Palvelemaan konetta" -suuntaan. Ja käsittelevätkö nämä ehkä jossain määrin samaa teemaa Mokoman kappaleen "Toista maata" kanssa.

Tämän Koneen ymmärrän kylmäksi ja yksinäiseksi mekanismiksi tai koneistoksi, paikaksi jossa ihmiset eristäytyvät ja etääntyvät toisistaan. Ehkä vähän niinkuin kännykkä-suomi, jossa keskustellaan lähinnä GSM-tornien välityksellä ja silloinkin mieluiten 160 kirjoitetun merkin kautta. Voisimme viettää elämämme yhteyttä rakentaen, mutta rakennamme pikemminkin muureja, miinakenttiä ja linnoituksia.

Koneessa vapaus ei ole vapautta tehdä hyvää, tai vapautta toteuttaa aatteitaan, vaan vapautta irtautua kaikesta, olla tekemättä mitään, olla osallistumatta mihinkään ja rakastaa vain itseään. Rakkaudestakin puhutaan talouskäsittein, ihmisten markkina-arvosta parisuhdemarkkinoilla.

Tylsä, betoninen ja sisäpuolelta lukittu vankila, bittien vellova ja kylmä meri. Laaja hämärä huone jossa on myös muut toivonsa menettäneet. Paikka jossa ihmisen yksilöllisyys ja syvempi identiteetti revitään pois: kuka on raapinut nimesi pois/nimesi, kasvosi, mielesi oivat/palvelemaan konetta. Jotain olevan ja olemattoman väliltä. Digitaalinen tyhjyys, kuollut taso.

Joskus ennen koneeseen katoamista oltiin paikassa, jonka valveutuneinkaan hädin tuskin muistaa. Kertojan kokemus on se, että tästä lähtötilasta puhuminen on turhaa, koska sitä ei ymmärretä. Sellaiseen puheeseen ehkä reagoidaan jopa väkivaltaisesti niinkuin vangit Platonin luolavertauksessa. Tai niinkuin Yrjänä asian muotoilee: Jos muistelet mitä se olisi:kauneus/kauneus tai sopu tai rehellisyys/kukaan ei kuuntele, kukaan ei kuule.

Kone on persoonaton, sieluton ja kasvoton systeemi, jota kukaan ei ole toivonut eikä välttämättä edes rakentanut, mutta silti se hallitsee elämiämme. Osamme on pyörittää sen rattaita tai sitten leimautua erikoiseksi ja hulluksi.

Tälläisen tulkinnan (pahoitteluni Wirtaselle, Yrjänälle ja Annalalle :)) ja sen herättämien tuntemusten perusteella syntyi tämä kuva.

Kuva suurempana

Ja sitten pirteämpiin teemoihin ennenkuin syysmasennus vie täysin mennessään :)

Pari maisemakuvaa ja sananen niistä

2009-09-04T02:02:00.000-07:00

Tämän kesän maisemakuvaaminen jäi edellistäkin kesää vähemmälle. Osittain aika on vierähtänyt hääkuvauksissa ja muissa aktiviteeteissa, toisaalta olen törmännyt jonkinlaiseen monitasoiseen umpikujaan. Sisällölliseen, kerronnalliseen, esteettiseen ja jossain määrin myös fyysiseen umpikujaan.

Sisällöllinen/kerronnallinen umpikuja tarkoittaa sitä, että kuvaamista rajoittaa päämäärättömyys. Jonkun verran on hakusessa se, että mitä maisemakuvalla haluaa esittää. Tai miksi sellaisen ottaa. Ja koska hyvän maisemakuvan ottaminen on vaikeaa (tai ainakin työlästä), niin se vaatii päämäärätietoisuutta, jonkunlaista näkemystä haettavasta kuvasta ja motivaatiota.

(Jos avaa kuvan ottamisen vaikeutta vain kahden tekijän kautta. Ensinnäkin, hyvä sommitelma. Sen löytäminen vaatii työtä. Paikkoja, joissa kulkee, pitää havainnoida muutenkin kuin vain katselemalla. Pitää miettiä, miltä paikka voisi näyttää eri kuvakulmasta kuvattuna, eri polttoväleillä, eri vuorokaudenaikaan, valon tullessa eri suunnasta, jne. Toisekseen, hyvän sommitelman jälkeen pitää löytää hyvät olosuhteet. Valo tekee kuvan, ja maisemakuvauksen kanssa siihen ei voi juuri vaikuttaa. Valo on "hyvää" reilun tunnin ajan aamulla ja illalla. Pilvet ovat yleensä maisemakuvan olennainen elementti. Pilviä pitää olla sopivasti, mutta ei liikaa. Jo näistä kahdesta tekijästä saa yhtälön, joka on kohdillaan vain harvoin. Ja korjattavissa ainoastaan uudella reissulla samaan paikkaan.)

Nykyään ajattelen lisäksi, että maisema on ikäänkuin näyttämö varsinaista tapahtumaa varten. Eli täydellisten olosuhteiden lisäksi pitäisi olla sitten vielä se varsinainen kuva. Mutta moniko malli olisi valmis heräämään vaikkapa kymmenenä aamuna ennen auringonnousua ja siirtymään pimeällä kuvauspaikalle, sitten odottelemaan otollista hetkeä vaikkapa tunnin. Ja monennellako kerralla usko horjuisi itselläkin?

Myös näkemys kuvan estetiikasta on muuttunut. Reilu vuosi sitten kuvassa piti olla millintarkasti dynamiikkaan sopiva sävymaailma sekä kulmasta kulmaan, objektiivin etulasista horisonttiin ulottuva maksimaalinen terävyys. Kuitenkin olen muualla valokuvauksen aloilla (rock- ja hääkuvaus) kehitellyt tyylin, jossa kuva valotetaan tietyn kohteen mukaan oikein ja muuten annetaan palaa puhki, ja jossa syväterävyys on minimaalinen. Mielellään vielä kuva pehmenee ja tummuu nurkkia kohti. Kun kuvaan näin muissa yhteyksissä, niin miksi maisemakuvaus olisi asia erikseen.

Maksimaalinen terävyys on tietysti sinänsä hyvä juttu, ja sitä arvostaa esim. isoja printtejä katsellessa, mutta se ei ole hyvä juttu, että terävyyttä tavoitellessaan sulkee silmät siltä kuvalta (tai näkemiseltä) itseltään. Tai tekee kompromisseja kuvan suhteen, kuten esimerkiksi jotkut, jotka eivät kuvaa täydellä aukolla, koska objektiivi on terävimmillään pari aukkoa himmennettynä...

Fyysinen umpikuja tarkoittaa autottomuutta. Pyörällä, kävellen ja bussilla toki pääsee aika hyvin (ja näkee paremmin), mutta ilman autoa on joihinkin paikkoihin liian työlästä/aikaavievää päästä.

Noh, lässytys sikseen, ja pari kuvaa kehiin. Kuljeskelin "luonnossa" ja tässä havaintojani sillä hetkellä vallinneesta valosta, pintarakenteista ja sommitelmista:

Tehosekoitin

2009-07-12T13:36:00.000-07:00

Olin katsomassa nuoruuteni suosikkibändiä Tehosekoitinta. Olin paikalla kuuntelemassa, en ottamassa kuvia, mutta kamera oli kuitenkin muista syistä mukana. Keikan loppupuolella aloin sitten miettimään, että mitäköhän jos yrittäisi ottaa kuvan kitaristi Matin ja basisti Hanskin loikasta rumpukorokkeelta. Kun encoren toiseksi viimeinen biisi sitten lähestyi loppuaan, kaivoin laukusta kameran ja 85 mm optiikan valmiiksi ja jäin odottelemaan ratkaisevaa hetkeä..

Tehosekoitin on kyllä bändi jota olisi hieno kuvata "oikeastikin". Toisaalta, enpä olisi halunnut tätä keikkaa missään tapauksessa missata olemalla vain kuvaajana. Ja on myös kiva kuvata välillä vain näinkin, asioita sellaisena kuin ne näen, niiltä jalansijoilta joilta ne näen (eli miksauskopin tietämiltä eturivin sijaan). Ja ehkä juuri tätä pitäisi keskittyä etsimään. Luopua ajatuksesta "tää on jo niin nähty"/"mitä tällä kuvalla kukaan tekee"/"ääh" ja kuvata sitä omaa elämäänsä. Tehosekoitintakin voisi helposti pitää kliseisenä ja "niin jo tehty"nä juttuna, mutta kun sen tekee tyylillä ja taitaen niin homma vaan toimii!

Itse esityksestä ei ole juurikaan sanottavaa, niin loistava se oli. Loppuunmyydylle keikalle oli lähiaikoina tarjolla vain "kiskurihintaisia" lippuja huuto.netissä - tosin ihmettelen sitä, miten 50 tai 100e on jonkun mielestä ylihintaa, kun saman joutuu maksamaan mistä tahansa tusinakeikasta Hartwallilla..

Mokoma & Kasvain

2009-04-27T03:04:00.000-07:00

Suosikkibändini Mokoma oli esiintymässä Klubilla ja minä tietysti kärppänä paikalla. Paineet oli kovat, samoin valot, olisin halunnut Markosta sellaisen eeppisen kuvan, no, ehkä ensi kerralla.

Kasvain:

Mokoma:

Kaikki Mokoma-kuvat tuolla, Kasvain-kuvat tuolla.

Lisäksi olin näemmä tallentunut videolle, siitä voi tarkastella miten sulaudun maastoon kuin paraskin kameleontti :)

Keikkakuvien valotus

2009-02-12T22:03:00.000-08:00

Eräällä foorumilla eräs henkilö kysyi eräästä aiheesta, innostuin siitä satuilemaan näin:

Valotuksen mittaaminen on itselle se teknilliseltä kannalta haastavin juttu. Tarkentaminen on yleensä helpohkoa, tai ainakin sen näkee etsimestä. Vaatii paljon harjoittelua, että saa valotuksen toimimaan kuin ajatus silloin kun valaistus vaihtelee nopeasti ja on suurikontrastinen. Viime vuonna kuvasin 52 bändiä ja tänä vuonna olen kuvannut 14, ja silti en osaa sitä läheskään täydellisesti.

Itse käytän tyypillisesti aukon esivalintaa ja evaluatiivista mittaustapaa. Aukko aina täysin auki ja herkkyys normaalisti tapissa (3200). Ko. mittaustapa painottaa tarkennuspisteen ympäristöä melko vahvasti, mutta vaikea sanoa täsmälleen miten. (Jos jollakin on tarkempaa tietoa asiasta, niin antaa palaa!)

Tarkennuspisteen ympäristön suhteellisen kirkkauden mukaan sitten heittelen valotuksen kompensaatiota -2 .. +2. Fiilispohjalta. Pitää miettiä, että mihin kohtaan kuvan kokonaissävyalaa sen tarkennuskohdan haluaa. Jos siinä on kirkasta, ja sen haluaa toistuvan kirkkaana, niin +1..+2. Jos siinä on tummaa, ja sen myös haluaa olevan tummaa, niin -1..-2. Perusperiaatteena valotuksessa mulla on se, että kuvan kannalta tärkein kohta valottuu oikein, ja muu osa sitten valottuu niin kuin valottuu. Tärkeät kohdat eivät saa palaa puhki, ei miltään värikanavalta.

Yleensä Av:n lisäksi mulla on sitten valotuskiekon manuaalikohdassa tallennettuna jollekin tietylle valotustyypille sopiva aukko-aika -kombo. Kun tuo kyseinen valaistus pamahtaa päälle, ei tarvi kuin pyöräyttää kiekkoa, ja valmiiksi hyväksi koettu valaistus on valmiina ilman mitään arpomisia. Samalla tavoin voi tehdä mahdollisten C-kohtaan tallennettavien asetusten kanssa.

A Thursday Night Hellride

2009-02-12T02:14:00.000-08:00

Olin vaihteeksi Yo-talolla kuvaamassa. Ennen en ole näin hyviä valoja siellä nähnytkään.

Fleshkraft:

Corpset:

Crystalic:

Lisää kuvia:
Fleshkraft
Corpset
Crystalic

Helmikuu

2009-02-09T22:53:00.000-08:00

Lunta on tänä talvena taas piisannut, valoa ei. 3.2. oli tarjolla molempia yhtäaikaa. Jonkin aikaa itseni kanssa kamppailtuani, päätin lähteä töistä vähän aiemmin, ja tein parin tunnin kävelyn Saarenmaantien maisemissa. Minusta kannatti, todellakin.

Kaikki kuvat tuolla.

Talvipotpuri

2009-01-12T02:04:00.000-08:00

Klubilla on 2-3.1. kymmenen artistin Talvipotpuri. Valaistus oli miellyttävä: näyttävä ja vaihteleva mutta kuitenkin suhteellisen ennakoitava. Niinpä saatoin etsiä parhaita kuvakulmia (esim. siten että valonheitin on kuvattavan pään takana), mittailla valon huolellisesti ja sitten odotella oikeaa hetkeä.

Lines of Leaving:

Dolly's Diamond Bra:

Joensuu 1685:

Kiki Pau:

The Verticals:

Smokesuit:

Vähän laajempi galleria aiheesta

Actionrockia

2008-12-31T08:00:00.000-08:00

Joulukuussa tuli kuvailtua lähinnä skandinaavista actionrockia. Vai onkohan tuo vuoden 2005 muotisana enää käytössä. Hmm.

Bullet:

Kaikki

Backyard Babies:

Kaikki

Hanoi Rocks:

Kaikki

Syksy

2008-12-08T01:20:00.000-08:00

Syksy alkaa olemaan jo menneen talven lumia (ehe) mutta tässäpä jonkinlainen kuvakooste vielä siitä. Syksyn kuvaukselliset vapaa-ajat meni aika pitkälti ylitöitä tehdessä, mutta onpahan nyt rahaa joilla mahdollistetaan ne parempilaatuisten syyskuvat sitten joskus. :)

Marraskuu

2008-11-21T01:00:00.000-08:00

Ah. Ensilumi. Olen kyllä skeptinen talven lumitilanteen suhteen, mutta toivoa aina sopii.

Jo jonkin aikaa olen suunnitellut käyväni kuvaamassa tämän kesällä löytämäni paikan "kunnolla".

Parhaimmillaan tuo olisi ollut ehkä kesäyönä, tai sitten syksyn väreissä, kun nuo kaksi isoa kuollutta puuta erottuisivat elävistä selvästi. Ruska-ajan mentyä ajattelin, että ehkäpä luminen teema sopii tuohon kuvaan - tarkoittaahan "marras" kuolemaa. Marraskuu + ensilumi olisi kova sana tähän kuvaan!

20.11. suunnittelin lähteväni töistä vähän aiemmin napsaisemaan kuvan. Mutta ei. Töissä meni normaalia pidempään, ja tämän jälkeen oli sitten vielä muita kiireitä, joten vapauduin vasta iltayhdeksän jälkeen.

Pienen (öh, tai no: ison) itsepainiskelun jälkeen sain itseni kasaan. Olosuhteet näyttivät hyvin suotuisilta, tähtikirkas taivas ja pikkupakkanen. Miinuspuolena se, että kohteelle on matkaa linnuntietä pari kilometriä, ja toisaalta se, että mitään varmuutta kuvan saamisesta ei kuitenkaan ole - voihan esim. kaupungin valosaaste pilata kuvan.

Noh, yrittänyttä ei laiteta, ja onhan talviyön kävelyretki jo itsessäänkin hieno juttu, vaikka kuvaa ei tarttuisikaan mukaan. Katselin siis www.retkikartta.fi:stä optimaalisen reitin, pakkasin kamerarepun ja kaivoin GPS-mokkulan esiin.

Annala on mielenkiintoinen kaupunginosa. Omalta kotiovelta ei tarvitse kävellä kuin nelisensataa metriä, kun katuvalot loppuvat ja kaupungin meteli painuu taka-alalle. Sitten onkin sellainen kymmenisen kilometriä metsää ja haja-asutusaluetta ennenkuin ollaan Kangasalan taajamassa.

Kaksi kilometriä talviyössä on aika pitkä matka. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista ja kuulla kaikenlaisia erikoisia ääniä. Itseni kohdalla taitaa olla niin, että en oikein osaa vain rauhoittua miettimään asioita, niin tälläiset pään tyhjentämiseen pakottavat aktiviteetit ovat aika hieno asia. Asiat asettuvat oikeaan perspektiiviin. Kaupungin, talouselämän ja muiden erikoisten oravanpyörämekanismien melske taka-alalla, päällimmäisenä vain oma itse ja olemassaolo. Kaukana kavala maailma. Heh.

Teitä pitkin pääsin aika lähelle, kerran piti oikaista pellon poikki ja sitten lopulta varsinaiselle kohteelle piti jättää kaikki kiintopisteet ja kävellä parisataa metriä ryteikön ja metsän halki. Tämä osuus oli vähän tuskainen, tosin älyä ja karttaa käyttämällä olisi päässyt helpommalla, kuten palatessa sain huomata.

Paikalle päästyäni ensimmäinen ajatus oli, että "joo, ihan kiva että kävin, mutta ei jaksa". Vähän aikaa henkeä vedettyäni aloin kuitenkin pystytellä jalustaa ja etsiä parasta kuvakulmaa.

Tarkennus oli täysin arpapeliä. Oli sen verran pimeää, että etsimestä ei ollut juuri apua, AF:stä puhumattakaan. Mietin, että ehkä kohteen voisi valaista esim. taskulampulla tarkentamisen ajaksi, tai sitten voisi käyttää salamaa, jossa on tarkennuksen apuvalo, mutta tällä kertaa mentiin ihan arvauksella. Äärettömästä inasen takaisinpäin. Valotuksen mittasin normaalisti mittarilla ja otin pari täyden aukon testiotosta ISO 3200-herkkyydellä. Näistä ynnäilin valotusarvot 4 minuuttia, f/4, ISO800.

4 minuuttia on tähtitaivaalle pitkä valotusaika. Olisi ollut viisasta kuvata täydellä aukolla ja nostaa herkkyyttä hieman, jolloin tähdet olisivat olleet luonnollisemman näköisiä, mutta tarkennuksen helpottamiseksi päätin himmentää vähän. Ja toisaalta, tähdistä kuvaan tuleva pyörivä liike on ihan kiva - tuntuu vähän kuin katselisi ylös tähtitaivaalla ja päässä pyörisi vähän.

Tällä hetkellä olen tähän aika tyytyväinen. Puiden kuolleisuus ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla näy, mutta tämä vastaa hyvin pitkälle minun näkemystäni marraskuusta.

Lisäksi oli hyvä, että kävin kuvaamassa tämän nyt. Erinäisistä jäljistä ja tavaroista voisi päätellä, että vuoden päästä samalla paikalla on asutusta.

Hääkuvausta

2008-11-18T21:53:00.000-08:00

Pikku hiljaa alkaa sähköpostiin tipahtelemaan kyselyitä ensi kesän lauantaipäiville ja jonkin verran heittelen tarjouksia itse. Vielä on tilaa, joskin on alkanut mietityttämään myös se, että kuinka monta hääkeikkaa kesälle viitsii ottaa. Häät ovat tähän mennessä olleet hienoja tapahtumia joissa olen viihtynyt loistavasti. Kokemuksia, joita en jättäisi väliin. Toisaalta kesä on lyhyt, töitä on muutenkin yleensä riittävästi ja jokainen hääkeikka tietää yhden kesälauantain "menetystä" ja sitten tietokoneen ääressä istumista pariksi viikoksi.

Noh. Ehkä se tasapaino sieltä löytyy. Kyselyjä voi laittaa osoitteeseen santasalo@gmail.com :)

Bändejä

2008-11-06T22:08:00.000-08:00

Viimeisen kuukauden aikana on tullut kuvattua bändejä melko tiuhasti. Crystalic, Hangman, Sightless ja Gorgoroth Hellässä ja ainakin The Haunted, Medeia, Path Of No Return, The Bellrays sekä Dälek Klubilla, lisäksi Crystalicin ja Sightlessin promokuvauksia sekä niiden valmisteluja. Poimitaan tähän muutama edustavampi otos.

Crystalic.

Arto/Crystalic. Otettiin promokuvia myös Hellän bäkkärillä, eivät ole kauhean erikoisia, mutta tästä kyllä pidän.

Crystalic.

Gorgoroth. Mielenkiintoinen norjalaisbändi, jolle kuvausluvan saaminen oli myös aika mielenkiintoista. Heh. Tämä kuva oli osittainen onnenkantamoinen: setin viimeisen biisin aikana bändi soitti pimeässä vain strobon valaisemana. Nappasin kameran manuaalille, arvioin valotusajan jolla osuisi 2-3 strobon välähdystä ja sitten aukon jolla valotus olisi oikea, ja vedin muutaman sarjan.

Gaahl/Gorgoroth.

Gaahl/Gorgoroth. Mielenkiintoisen ja erikoisen tuntuinen tyyppi, jonka katse muuttaa suolapatsaaksi.

Therium/Sightless.

Peter Dolving/The Haunted.

Kirskaanniemi

2008-09-30T23:15:00.000-07:00

Eräällä porukalla tuli tehtyä retki Kirskaanniemeen, joka on Lempäälässä, Höytämössä, Birgitanpolulla sijaitseva alue. Sieltä löytyy muutama nuotiopaikka ja pari laavua. Lähtiessä tihutti vettä jonkin verran, ja mietinkin, että tarvinkohan nyt oikeasti kameran jalustaa vai pitäisikö ottaa sittenkin sateenvarjo. Jonkinlaisen sattuman kautta valitsin sitten kuitenkin jalustan.

Ja se kyllä kannatti! Perille päästyämme aurinko oli laskeutumaisillaan. Retken tarkoitus ei ollut valokuvata, vaan seurustella ja paistella makkaraa, mutta vietin silti auringonlaskun jälkeisin puolituntisen rannassa ottamassa kuvaa. Luontoäiti pisti parastaan ja palautti mieleeni sen, miksi tätä ylipäätään kannattaa tehdä. Kuvat etelän-kaakon suuntaan.

Myöhemmin piti kokeilla vielä pimeässä kuvaamista 20/1.8:lla:

5D+35/2 vs. Fuji F30

2008-09-22T08:52:00.000-07:00

Kun nyt ruvettiin testailemaan, niin pitihän se kokeilla, miten Fuji-pokkari pärjää järkkärille ja kiinteälle objektiiville. Fujilla käytin sen parhaaksi aukoksi arvioimaani f5:ttä. Parituhatta euroa halvemmaksi ja helposti aina kulkevaksi kameraksi se pärjää erittäin hyvin. Todella pehmeäksi kuva menee vasta äärimmissä reunoissa.

Koska kameroiden resoluutio on eri (6MP vs 12MP), skaalasin molempien kuvan 20x30cm 300DPI kokoon.

Kuva nettikoossa
5D:

Fuji:

Keskeltä
5D:

Fuji:

Reunalta
5D:

Fuji:

Nurkasta
5D:

Fuji:

EF 17-40 vs. EF 35/2

2008-09-22T08:50:00.000-07:00

Testisarjan toinen osa, 35 vastaan 35.

Keskeltä:

Zoom:

Prime:

Reunasta:
Zoom:

Prime:

Nurkka:
Zoom:

Prime:

Lopputuloksena: Keskeltä yhtä hyviä, nurkkia kohti prime on parempi.

EF 17-40 vs Sigma 20/1.8

2008-09-22T03:03:00.000-07:00

Alkukesästä ostin EF 35/2 -objektiivin, ja nyt syyskuussa tuli vastaan Sigman 20/1.8 ohittamattomaan hintaan. Molempia olen käyttänyt lähinnä tilanteissa joissa tarvitsee valovoimaa, joskin varsinkin 35:n tuottama jälki himmennettynä on toisinaan jopa saanut kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Noin pari viikkoa Sigman omistaneena 17-40 on jäänyt laukun pohjalle, laajakulmassakin valovoima on poikaa. Niinpä päätin tehdä vähän tieteellisemmän kokeen siitä, miten objektiivit pärjäävät 17-40:lle maisematyyppisessä kuvaamisessa.

Maisematyyppisellä tarkoitan sitä, että kuva on useimmiten kauttaaltaan terävyysalueen sisällä, ja käytettävä aukko on tuollainen f/11->.

17-40 on monessa mielessä pätevämpi kuin nämä kaksi primeä.

+ Ei tarvitse vaihdella optiikkaa
+ huomattavasti laajempi kuin Sigma (huom. joka on ehkä enemmänkin 22- kuin 20-millinen)
+ Siitä löytyy myös polttoväli 28 joka voi olla paikallaan joskus
+ Sitä varten ei tarvitse kahta eri suodatinta, 52mm ja 82mm. Tällä hetkellä en edes omista 82-millistä pyöröpolarisaatiosuodinta.
+ Se on laadukkaamman tuntuinen ja mukavampi käsitellä kuin nämä primet.
+ Siitä löytyy Ring USM -tarkennusmoottori sekä full-time MF

Toisaalta
- Primeillä saa tarvittaessa pienemmän syväterävyyden
- Primeillä etsinkuva on kirkkaampi
- Primeillä saa tarvittaessa lyhyemmän valotusajan, esim. yökuva

Mutta testi alkakoon 20 vs 20 -mittelöllä!

Webbikokoon skaalattu kuva

Canon:

Sigma:

Värit näyttävät vähän erilaisilta. Johtunee siitä, että Canonin kuva on vähän tummempi kuin Sigman.

Kuvan keskiosa

Canon:

Sigma:

Sigma vie terävyydessä aika selvästi.

Reuna

Canon:

Sigma:

Tilanne on tasoittunut. Canon ehkä hieman parempi.

Nurkat

Canon:

Sigma:

Sigma f/16:

Nurkassa Sigma tekee aika rumaa jälkeä vielä f/11:llakin. f/16 alkaa jo kutittelemaan Canonin tasoa. Ärsyttävä takaisku tämä nurkka.

Kuriositeettimielessä, laitettakoon vielä täydellä aukolla otetut kuvat:

Keskeltä:

Reunalta:

Nurkasta:

Ska

2008-09-16T03:58:00.000-07:00

Bändejä on tullut kuvattua ehkä vähän liikaa tämän Klubi-kuvailun tiimoilta. Ennen viime kevättä, ja vielä alkukesästäkin, kuvaamani bändit olivat suosikkejani. Jos en tuntenut jotakin bändiä entuudestaan, niinkuin vaikkapa Raised Fist, tutustuin ennen keikkaa melko perusteellisesti.

Vaikka ns. taidot on nyt kehittynyt melkoisesti, niin nyt loppukesän ja syksyn myötä takavasemmalta on nopeasti hiipimässä rutinoituminen, ylimielisyys ja urautuminen. Nyt esitettävä setti edustaa mielestäni tätä kehitystä. Ihan kivoja kuvia. Minulla vaan ei ole mitään kosketusta näihin ihmisiin, ja voiko ihmistä kuvata tuntematta tätä?

The Blaster Master:

New York Ska-Jazz Ensemble:

Punktsibum

2008-09-09T21:55:00.000-07:00

No Heroes:

The Unseen: (käyttää muuten kuvia sivuillaan käyttöehtojen vastaisesti, hieman ärsyttävää!)

Rattus:

Discharged:

Hyhmä: the real deal, pt. II

2008-09-02T02:05:00.000-07:00

Sunnuntaina oli siis tarkoitus ottaa toinen promokuvasessio Hyhmän kanssa, jos vaan sää suosisi. Ja sehän suosi. Joten tehtiin treffit seitsemäksi Näsinkalliolle, esitin toiveen että soittimet otetaan taas mukaan.

Olin jo viime keväänä käppäillyt Näsinkalliolla ja todennut sen Hämeen museon terassi/parvekkeen oivaksi paikaksi ottaa bändikuva.

Nyt kävin tutkimassa paikan vähän tarkemmin ja otin tälläisen visiotani esittelevän näpsyn:

Yksi kuva, jossa bändi on ikäänkuin esiintymässä, ja toinen, missä he ovat kaaren kohdalla rivissä. Katsellen joko kameraan tai kameran yli. "Esiintymis"kuvassa bändi olisi vähän leveämmin, pari tyyppiä tuolla sivuilla. Näiden lisäksi ideoin ottavani synkähköjä yksittäiskuvia "mustaa taustaa" vasten, joista voisi järjestää ryhmäkuvan tai sitten neliökuvan, tarpeiden mukaan. Sekä mahdollisesti sitten tilanteen ja paikan mukaan viriäviä juttuja.

Näsikallio on ihan mielenkiintoinen paikka. Toisaalta se on nuorison illanviettopaikka, toisaalta sillä on erittäin synkkä menneisyys. Sisällissodassa Näsinkalliosta käytiin verisiä taisteluita, ja se vaihtoi omistajaa useaan kertaan. Sisällissodan loppuvaiheille tyypillisiä vankien surmia nähtiin paikalla myös korostuneessa määrin.

Mutta tässä loput kuvat. Pientä viilailua tarvitsee vielä jne, mutta itse olen suht tyytyväinen sessioon. Soittimia ei nyt saatu mukaan, mutta ihan hyvä näinkin.

Hyhmä: the real deal

2008-08-28T22:33:00.000-07:00

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta entäpä sitten kun suunnitelmat heittävät häränpyllyä?

Paikalle päästiin suht ajoissa ja kuivina. Talo sen sijaan ei ollut kuiva. Yksi huone näytti romahtaneen edellisen käynnin jälkeen, ja vähän joka puolelta puski vettä sisään. Alakerran lava, jonka suhteen minulla oli suurimmat odotukset, oli veden peitossa. Erityisen uhkaavalta näytti se salin puoli - sadekelillä näytti, että katto tulee sisään hetkenä minä hyvänsä.

Päätettiin kiertää talon toiselle puolelle, missä on ne portaat sekä kuisti. Noh, portaatkin olivat ikävästi veden vallassa, ja kuistin viereisen huoneen lattia taas siinä kunnossa, että ikkunan edessä ei voisi seistä.

Tylsin kuvaidea, eli asetellaan tyypit hirsiseinää vasten, oli sentään toteuttamiskelpoinen, tosin siinä vaiheessa kun valot oli saatu aseteltua, alkoi olemaan säkkipimeää. Ei siis pelkästään kameran mielestä pimeää, vaan "ärgh mihin te jätkät hävisitte" -pimeää. Kuvat otettiin siis niin, että valaisin bändiä taskulampulla (tai yksittäiskuvissa joku bändiläinen valaisi), sitten rajasin kuvan, sitten sammutin lampun, ja sitten otin kuvat/kuvia. Ihan mielenkiintoista..

Valon luominen säkkipimeässä oli myös aika mielenkiintoista. Valo kiertää pienessä huoneessa herkästi. Ehkä olisi pitänyt luoda yhdellä sateenvarjolla sellainen perus-ambientti ja sitten toisella paukauttaa sellainen yläviistosta tuleva perusvalo. Nyt päädyin tässä ekassa kuvassa aika perusratkaisuun. Kickerivaloakaan ei oikein meinannut saada kuin tuosta ovenkarmista ammuttuna.

Otettiin pari kuvaa näin. Sitten siirryttiin vieressä olevaan käytävän tapaiseen tilaan, jossa otettiin pari kuvaa niin, että yksi ovi on ikäänkuin kuvan kehyksenä. Tämä tila näytti dramaattisemman valon kannalta edulliselta, kun ovia oli vähän joka suunnassa, joten laittelin yhden valon porukan taakse, ja yhden taas etuoikealle, ja molemmat siis suorina. Ongelmana oli ryhmän asettelu niin, että vähintään etuoikean valo osuu kaikkiin, mutta lopulta tämäkin onnistui. "Kehystä" ei saatu sitten hyvännäköisesti valaistua, joten jätettiin se sitten vähemmälle, sijainti kuitenkin oli sinänsä ihan ok.

Tämän jälkeen otettiin yksittäiskuvia. Bändiläiset ehdottivat, että jokainen kuva otetaan eri kohdassa, jolloin kuvat voi laitella vierekkäin. Ensimmäinen kuva otettiin kutakuinkin samoilla sijoilla kuin viimeinen ryhmäkuvakin. Ensin kokovartalokuva ja tämän jälkeen kuva jossa on vain ylävartalo. Sama kuva pienin variaatioin kaikista.

Pari parhaiten onnistunutta:

Tämän jälkeen otettiin vielä pari kuvaa viereisessä vanhassa luokkahuoneessa. Täällä sai valot hieman paremmin aseteltua; laittelin suoran salaman kummallekin sivulle melko jyrkkään kulmaan. Otin periaatteessa samasta poseerauksesta muutaman erilaisen rajauksen ja kuvakulman, erilaisia käyttötarkoituksia varten:

Kuvien ottamisen jälkeen pahoittelin, kun suunnitelmani menivät nyt vähän mönkään, niin ehdotin, että otetaan vielä uusi sessio toisessa paikassa. Tämä tuntui bändiläisistä (näitä kuvia vielä näkemättä) hyvältä idealta, joten sunnuntaina otettaneen lisää kuvia ainakin jos ei sada.

Hyhmä: promokuvaussetin valmistelu

2008-08-28T08:13:00.000-07:00

Pitkään fanittamani Nokian lupaus Hyhmä otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisinko halukas ottamaan heille promokuvia. No tietenkin olen. Mutta mistä aloittaa promokuvaprosessi, mitä valintoja pitää tehdä, mitä pitää miettiä, mitä valmistella?

Tekninen puoli on yksi mietiskelyn alue. Missä bändi aikoo niitä käyttää? Ensimmäisenä tulee mieleen verkkosivut, levynkannet, lehdet, myspace-profiili, julisteet, flyerit, jne.

Useimmissa käyttökohteissa promokuvan tärkein ominaisuus on sen iskevyys. Kuvan pitää toimia nopeasti vilkaistuna, pienenä, huonosti printattuna, kuluneena, jne. Tästä syystä on melko tärkeää, että kuvassa on aika vähän huomiosta kilpailevia alueita, kuten vaaleita osia.

Ajattelin lähteä kulkemaan vähän kahta tietä; toisaalta muutama kuva, jossa miljöötä on enemmän, joissa kohdetta korostetaan valaistuksen keinoin, ja lisäksi muutama huomattavasti simppelimpi kuva, missä henkilöiden kasvot saadaan suhteessa isommiksi, ja häiritseviä tekijöitä on minimaalinen määrä.

Sisällöllisemmältä kannalta ajateltuna, pitää yrittää ottaa selville, mitä bändi haluaa kertoa itsestään kuvissa. Taiteilijan itsensä puolestaan on mietittävä, miten hän kokee bändin, mikä on bändin olemus, ja miten tuoda nämä asiat esille kuvan kautta.

Bändi ei kauheasti tarjonnut ideoita siitä, millaisia kuvien pitäisi olla, joten ensimmäisenä piti alkaa miettimään, minkä tyylinen kuva pitäisi olla ja millaisessa miljöössä otettuna. Hyhmän musiikki on rankahkoa, hieman synkkää. Siinä on kuitenkin vahvoja vanhahtavia viitteitä, kuten vaikkapa laulajan ääni, joka toimisi tanssilavoilla kuin häkä. Myös kansitaide sekä sivuston nykyinen ulkoasu on tuollaista tietynlaista perinteellisyyttä vaaliva.

Bändin jätkät näyttäytyvät ainakin näin ulkopuoliselle henkilölle rempseinä ja huolettomina jannuina, mutta toisaalta kappaleissa kuljetaan aika yllättävän syvissä mielenmaisemissa.

Oma suosikkikappaleeni orkesterilta on Tässä huoneessa, mikä yhdessä sateisen sääennusteen kanssa tarjosi oivan tarttumakohdan kuvalle: miljööksi haluaisin huoneen, jossa joku on kuollut, ja jossa on viitteitä siellä, että itse esittäjäkin joko kohtaa siellä päiviensä määrä tai on ehkä kohdannut sen jo.

Itse löysin pari varsin potentiaalista kuvauskohdetta (joita en esittele tässä, koskapa ajattelin käyttää ne myöhemmin ), mutta otin vielä yhteyttä kaveriini, joka, öhm, tietää tuollaisia hienoja autioituneita kohteita, ja kyselin että millaista paikkaa voisi löytyä näillä spekseillä. Löytyi muutamakin paikka, käytiin katsomassa yksi autioitunut koulu sekä pari muuta paikkaa. Koulu vaikutti tähän tehtävään kuin luodulta; kouluhan on paikka missä mm. "nuorena nujerretaan" (Tässä huoneessa / Hyhmä) ja tuolta löytyi lisäksi vanha liikuntasali esiintymislavoineen kaikkineen.

Tässäpä lupaavimmat spotit ja kuvaideat räpsyjen kera esiteltynä.

Kuva 1: Laitetaan bändi ikäänkuin esiintymään lavalle soittimineen päivineen, ja ottaa kuva laajakulmaisella optiikalla niin että huonettakin näkyy. Tästä syystä bändin jäsenet jäävät suht pieniksi, mutta tarkoitus onkin korostaa heitä valolla.

Vaihtoehtoinen kuvakulma:

Kuva 2: Laitetaan bändin neljä naamaa, tai yksi jäsen kerrallaan ikkunaan, ja otetaan kuva ulkoa, mahdollisesti näkyy sotkuista terassia. Valaisu joko sisäpuolelta molemmin puolin naamaa valaisten, tai sitten ulkopuolelta salamalla ampuen kohti ikkunaa.

Kuva 2b: Kaikki bändin jäsenet tunkevat naaman toisen puolen kehyksestä. Kädet tarraavat karmeja. Jack Nicholson / Hohto -fiiliksellä!

Kuva 3: Yksi bändiläisistä (laulaja) katselee ikkunasta ulos, muut kolme vaanivat ikkunasta katselijaa ikkunan ympärillä.

(Kuva 2, 2b, ja 3 sijainti:)

Kuva 4: Bändi asetellaan seinän eteen. Laulaja ovenkarmin kohdalle.

Kuva 5: Bändi tai yksittäinen jäsen asetellaan portaikkoon, pystykuva.

Kuva 6: Yksittäinen jäsen huoneessa, laajakulmakuva.

Tälläinenkin mielenkiintoinen huone sieltä löytyi, mutta tuonne ei kyllä pimeällä oikein viitsi ketään laittaa poseeraamaan..

Bändiin olin tämän suunnitteluprosessin aikana yhteydessä sen verran, että esittelin sanallisesti visiotani, näyttelin paikoista otettuja kuvia ja koetin pumpata heidän näkemyksiään. Lopulta kun paikka ratkesi vanhaksi kouluksi niin neuvoin heitä ottamaan mukaan taskulamppuja, hyvät kengät, mieleisensä vaatteet sekä soittimet kovissa laukuissa.

Kellon alkaessa hiipiä kohti kahdeksaa, on aika pakata auto ja lähteä matkaan. Valmistautuminen on mielestäni ollut melko perusteellista. Nyt vain peukut pystyyn ja kovaa yritystä. Lisää ensi jaksossa.

Uusi domain ja portfolio

2008-08-19T03:54:00.000-07:00

Ostinpa sitten heikkisantasalo.com -osoitteen, sekä uudistin sivujani muutenkin hieman. Nyt etusivulla on vain kymmenen kuvan setti, sekä pieni infosivu. Vasta linkin takana ovat eri galleriat kuten maisemat, urheilu, bändikuvat, jne, jotka nekin siirsin tuonne 1G:n omaan galleriasysteemiin. Fotarin galleria oli tyylikkäämpi, mutta siinä oli jonkin verran käsitöitä, ja lisäksi 1G:n gallerian navigointi toimii huomattavasti sujuvammin.

Etusivun portfolioksi valitsin tuollaisen flash-pohjaisen. Se ärsyttää monia, mutta toimii nyt alkuun. Tarkoitus olisi joskus väsätä samanlainen mutta html-pohjaisena.

Ihan ongelmitta tämä ei mennyt. 1G on toteutettu niin, että se ei oikeastaan tue omaa domainia. Jos omasta domainista laittaa DNS-ohjauksen osoitteeseen hege.1g.fi, se avaa www.kuvat.fi -sivun. IFrame -ohjauksella homma toimii ainakin etusivuun asti, mutta tämä on hieman rumaa. Itse tein domainin palvelimelle reverse proxyn. Nyt kun domainiin heikkisantasalo.com ottaa yhteyttä, niin tämä reverse proxy ikäänkuin hakee sen oikean sivun ja näyttää sen.

Tämäkään ratkaisu ei tietenkään ole täydellinen. Osa 1G:n linkeistä on ns. absoluuttisia, eli sisältävät koko URL:n. Esimerkiksi, voin ensin olla sivulla www.heikkisantasalo.com/bandikuvaus/2008/raisedfist , sitten painan takaisin -linkkiä, ja kas, olenkin osoitteessa hege.1g.fi/kuvat/bandikuvaus/2008/raisedfist. Tästä syystä tein nyt niin, että etusivun "Kaikki kuvat" -linkki siirtää selaimen tuonne hege.1g.fi -osoitteeseen.

Tervetuloa vierailemaan, ja palautetta voi antaa tähän. www.heikkisantasalo.com

Lomailua, tägäilyä, pyöräilyä, muuttoa..

2008-08-18T23:30:00.000-07:00

Kesän alkupuolella tuli muutettua uuteen kotiin Annalaan. Kesä on mennyt muuttoa tehdessä ja valokuvaamisen puolella on ollut ohjelmassa uuteen ympäristöön (Annala/Kaukajärvi/Saarenmaantie jne) tutustuminen.

Tutustumista olen tehnyt lähinnä pyörällä, ja tässäpä GPS-mokkula + S60-puhelin on ollut suuri apu. Olen tallentanut lähes kaikki pyöräilyretket Nokia Sports Trackerilla, josta reitin saa pullautettua suoraan Google Mapsin (tai Earthin) ymmärtämään muotoon. Viime aikoina olen tutustunut vähän paremmin myös ns. geotagaamiseen, jossa tietokonesofta lukee reitin sekä nipun kuvia, sekä kirjoittaa kuvien EXIF-kenttään kuvan koordinaatit.

http://forum.wippies.com/index.php?action=printpage;topic=821.0
http://www.flickr.com/groups/geotagging/discuss/72157601198353554/

Flickrin keskustelusta löytyi GPicSync, mikä vaikuttaa itselleni toimivimmalta. Säätämistä on vähän, ohjelma kirjoittaa geotagit ja lisäksi siitä saa pullautettua Google Mapsissa katseltavan esityksen reitistä kuvineen. Reitti voisi tietysti näyttää vähän hienommalta, ja käytettävyys olla parempi. Esimerkiksi kaksi kuvaa samasta kohdasta tuntuu vähän sekoittavan.

Loppulomasta tuli hommattua myös EasyGo Personal -karttasofta. Oikein kätevä. Paperisia suunnistuskarttoja kun on vähän vaikea löytää, varsinkaan mistään maaseutualueesta. EasyGo näyttää GPS-sijainnin kartalla. Karttatasoja on aina 1:13000 asti, mikä on jo aika hyvä tarkkuus. Jos karttasivua ei ole entuudestaan haettu, se haetaan GPRS:n yli.

Tässäpä kesäloman aikana pyöräillyt reitit: KLIK. Tarkoitus olisi pykätä kustakin reissusta kuvareportaasi, mutta saapa nyt nähdä. Sitä odotellessa voisin esitellä muutaman kuvan:

Ensimmäiset neljä kuvaa on Saarenmaantieltä tai sen melko välittömästä läheisyydestä:

Liuttu, Kangasala (järvi on Kaukajärvi):

Murto, Kangasala (Saarenmaantieltä pohjoiseen kohti Lentolaa):

Viimeiset kaksi kuvaa ovat Kuuselantieltä, joka vie Saarenmaantieltä Liuttuun:

Volbeat

2008-06-12T11:20:00.000-07:00

15.5. oli Klubilla esiintymässä Volbeat, bändi jonka materiaalia on tullut muutaman viime kuukauden ajan tankattua hyvinkin tiiviisti. Suuntasin paikalle jälleen kameran kanssa.

Porukka oli mielenkiintoisen monitahoista: paikalla oli trendiporukkaa, torttupäitä, Elvis-faneja, 40-50v heviäiJJät, jne. Niin, ja vieraslistalla huomasin Okke Komulaisenkin nimen :)

Lämppäribändin lopettaessa tungin taas lavan ja tolpan väliin. Paikasta käytiin siinä jonkinlainen juoksukilpailukin, mutta ei nyt viitsi oikein lähteä häpeilemäänkään, ja sitäpaitsi enhän mä sitä paikka varaa kuin muutaman biisin ajaksi. Eturivissä tuli jutusteltuakin muutaman tyypin kanssa, jotka olivat ehkä eniten kategoriaa "torttupäät". Hämeenlinnasta "asti" oli tultu Volbeattian tarkistamaan. Keskusteltiin vähän musiikista, rock'n'rollista ja päästiinpä psykobillyynkin, ja selvisi että yksi äijjistä oli ollut taannoisissa psykobileissä. Ja olipa herralla omakin poppoo, Cellarbeasts.

Eturivistä syntyi seuraavanlaista matskua:

Dj-kopissakin tuli tuttuun tapaan käytyä:

Illan aikana tuli myös mietittyä kameravermeiden turvallisuutta. Voisi luulla, että rankka meno tarkoittaisi kovinta riskiä kameralle, mutta näin ei ehkä kuitenkaan ole. Esimerkiksi Disco Ensemblen keikalla ei eturivissä tuoppeja nähty, toisin kuin nyt. Tiukin tilanne tälläkin kertaa tuli tosin kaukana eturivistä; kuvaamisen lopetettuani käppäilin takavasenta kohti kun pari musiikinystävää päätti aloittaa pienen pystypainin. Ähellyksessä yhden pöydän juomat lähtivät lentoon ja olivat vähällä osua kameraankin siinä.

Lopussa nähtiin vielä strobovalaistusta. En ensin meinannut edes ottaa kameraa esille, mutta päätinpä sitten kokeilla. Mietin, että jos suhtautuu stroboon kuin salamaan, niin homma voisi ehkä toimia; siis laittaa aukon niin kireäksi, että strobo valottuu oikein, ja sitten pelaa valotusajan kanssa. Päädyin lukemiin ~1/10s, f/11, ISO 3200.

Kaikki kuvat.

Miten kuva syntyy

2008-06-04T02:20:00.000-07:00

Erinäisten seikkojen seurauksena, eräällä taholla, tuli puhetta kuvasta, joka on ehkä tähänastisen urani onnistunein, eli tämä otsikolla "Ei enää kesä, ei vielä syksy" kulkeva kuva:

Eräs kuvan nähnyt viittasi kuvaan HDR-kuvana, ja tämän "arvonimen" torjuin toki heti. Aloin sitten miettimään, että kai kuitenkin yhdistelin kuvan useammasta valotuksesta. Aloin kaivelemaan kovalevyjä, ja löysin sekä alkuperäisen, että parikymmentä muuta samasta kohdasta otettua. Kuva oli yhdestä valotuksesta tehty; kuvankäsittelyssä korostin toki kontrastia, mutta mitään varsinaista manipulointia tai yhdistelyä ei tehty.

Aloin samalla muistelemaan kuvan syntyä. Tuona alkusyksyisenä iltana lähdin paremman puoliskoni kanssa kävelylle Kaupin rantamaisemiin. Auringonlaskuun oli vielä aika paljon aikaa, ja ilta näytti lupaavalta. Auringon suuntaisessa taivaanrannassa oli pilvimassaa paljon, mutta silti näytti siltä, että aurinko sieltä silti hyvin valaisee.

Kävelimme pitkin rantaa. Jossakin vaiheessa alkoi tuntua jo vähän epätoivoiselta, kun tulossa olisi hieno auringonlasku, mutta mitään kovin miellyttävää näkymää ei meinannut löytyä millään. Mutta sitten vastaan tuli kallionkolo, johon vesi pärskyen virtasi. Ajattelin, että virtaamisreitistä voisi saada hienon sommitteluelementin kuvaan, kun valitsisi kameralle matalan aseman niin että virtaus tulee melkeinpä linsssiin kiinni.

Virtaava ja roiskuva vesi on toki hienoa, mutta aiheuttaa kuvaajalle omat haasteensa. Suojasin kaveran muovipussilla, jonka kiinnitin vastavalosuojan alle. Suoja taisi olla lähinnä psykologinen. No, (ihme kyllä) mitään isompaa ryöpytystä ei laitteiden päälle tullut, mutta objektiivin pinnalle tuntui tulevan pientä roisketta jo melkeinpä joka otoksen välissä.

Kamera asemissa ja aurinko vasta laskemassa aloitin (tai: aloitimme) odottelun. Välillä, kun valaistus näytti hienolta, otin kuvan. Päättelin myös siinä odotellessa, että paras valotusaika kuvalle on yksi sekunti - silloin virtaamista tulee kuvaan jo riittävästi, mutta toisaalta oikealla kuvassa murtuva vaahtopääaalto säilyttää tunnistettavuutensa.

Reilu vartti auringonlaskun jälkeen, kun samaa näkymää oli tasaisin välein kuvattu noin puolen tunnin ajan, päättelin, että show on ohi, pakattiin kamat ja lähdettiin jatkamaan kävelyretkeä. Mahtaisikohan moni puoliso jaksaa odotella kolmea varttia kun äijän pitää saada kuva?

Tässä vielä animaatio eri aikaan otetuista kuvista. (Varoitus: kuvan koko >7MB) Kuvasarjasta huomaa hyvin, miten yksi kuva on vaan juuri se oikea, ja muut vähän sinnepäin. Ensimmäinen kuva tosiaan on otettu 20:15 ja viimeinen 20:45 jälkeen.

Disco Ensemble

2008-05-20T22:30:00.000-07:00

Maanantaina 12.5 esiintyi Klubilla Disco Ensemble ja Downstairs.

Downstairsista sanon vain sen verran, että mielenkiintoinen oli.

Kahden hengen pitti! :o)

Välittömästi lämppärin lopettaessa, porukka pakkautui lavan reunaan. Itse tungin samantien lavan ja sen tolpan väliin. Paikalla olevan porukka oli suht ystävällisen ja kevyen näköistä, mutta ei pidä aliarvioida massan voimaa. Silti arvelin pärjääväni etenkin tuon tolpan suojissa paremmin kuin hyvin.

Disco Ensemblen lavaenergia oli jotain aivan uskomatonta. Ehkä näkemystäni korostaa se, että olin aivan eturivissä aivan keskellä, mutta minusta tämä on kansainvälisestikin yksi aivan parhaista. Yhteensoitto on äärimmäisen tiukkaa ja tyypit (etenkin vokalisti) juoksevat ympäri lavaa aivan hulluna. Minusta liveakti on kyllä ehdottomasti enemmän HC:ta kuin emoa.

Soitannassa on sekin hieno puoli, että kitaristi heittelee kaikki muljutukset myös livenä (esim. This is my head exploding intro). Vai pitäisikö asia ilmaista toisin päin - levyn kitarasoundi on lähellä livesoundia. Näin senkin puolesta, että levyillä on harvemmin useita erilaisia kitararaitoja, siis mitään komppeja soolojen takana ei kuulla, mikä mielestäni on todella hyvän kuuloista.

No, rankan liveaktin "varjo"puoli on tietysti se, että kuvaaminen oli haastavaa. Raised Fist oli älyttömän haastava, tämä varmasti samaa sarjaa. Kun porukka juoksee ympäri lavaa väkkäränä ja valaistus on erittäin pätkittäistä, on sekä valotus että tarkennus, ja myös rajaus, erittäin vaikeaa.

Ympärillä, alla ja päälläkin vellova ihmispaljous lisää painetta. Tuoppeja tai muuta potentiaalisesti erittäin haitallista ei eturivissä kuitenkaan näkynyt.

Ihan edessä seisominen tuntuu vähän hölmöltäkin. Kun olen yleensä muita jonkin verran pidempi, niin tuntuu että erotun epäedukseni ja päänuppi loistaa takariviin saakka.

Tälläinen korkean stressin tilanne aiheutti paikoitellen jopa jäätymistä - liipasinta tuli paineltua hermostuneesti ja turhaan. Ensimmäinen 4GB kortti tulikin täyteen, ja kun varakortti oli unohtunut kotiin, jouduin purkamaan kortin kuvatankille siinä eturivissä. Odottelu tuntui piinaavan pitkältä, mutta toisaalta, se antoi tilaisuuden rauhoittua ja analysoida tilannetta ja potentiaalisia kuvia. Tein sen minkä pitääkin - rauhoituin ja aloin miettimään, mitä kuvia haluan, sen sijaan että sohisin päättömästi ympäriinsä.

Parhaat kuvat otin edestä, mutta otin kuvia taas myös vasemmalta sivulta sekä miksauskopista, mistä mukaan tarttuikin ihan mukava otos:

Kaikki Disco-kuvat täällä, Downstairs -kuvat täällä.

Rässiä Klubilla

2008-05-14T03:13:00.000-07:00

Lauantaina 10.5 Klubilla tarjoiltiin räyhäkämpää tuuttausta, paikalla oli Discard, Rites of the Youth ja Medeia.

Porukkaa oli aika hyvin, mutta meininki ei kauhean kovaksi yltynyt. Erään bändin fanit tai tuttavat huutelivat sekä artisteille että yleisölle "te ootte homoja", mikä on vitsinäkin (tai, etenkin vitsinä) mielestäni vähän aikansa elänyttä. Silloin kun oltiin ala-asteella, joo, oli N niinkuin Neekeri ja välitunnilla homoteltiin, mutta se oli 80-lukua se.

Valaistuksesta en kauheasti tykännyt, sellaista punapainotteista. Tosin, punaisenkin kanssa pärjää, jos vaan rohkeasti ylivalottaa ja sitten kuvankäsittelyssä vähentää punaisen kanavan osuutta reilusti. Ja kyllähän siellä välähteli hienoakin valoa. Medeian kitaristi vaan oli niin pimeässä sumpussa että en saanut onnistunutta kuvaa.

Ohto / Discard:

Keijo / Medeia:

Keijo / Medeia:

Laura / Medeia:

Tuomas (?) / Rites of the Youth

Kaikki Discard-, Rites of the Youth- ja Medeia-kuvat.

Psychobillyä

2008-05-13T23:25:00.000-07:00

Lauantaina, kokonainen vuorokausi Teräsbetoni -kuvauksen jälkeen, oli Klubilla Club Sin -tapahtuma, jossa esiintyi kolme pohjoisamerikkalaista ja yksi suomalainen psykobillybändi. Myspace-sivuilta löytyy biisejä: Rezurex ja Stellar Corpses USA:sta, Gutter Demons Kanadasta ja Jim Dandy's Revenge Suomesta.

Psykobilly ei ole ehkä ihan sitä minun ominta musiikkia, mutta ylläolevia bändejä kuuntelemalla olen kyllä alkanut innostumaan aiheesta, no, keskivaikeasti. Läskibassosläppäys on vaan niin hyvän kuuloista. Erityisesti on iskenyt tuo Jim Dandy's Revengen vähän keveämpi, rautalankamainen soundi yhdistettynä hittibiiseihin. Gutter Demonsin "Room 209" on myös melkoinen hitti. Mutta suosittelen kyllä tutustumaan kaikkiin edellämainittuihin Myspace-näytteisiin.

Koitin saada keikalle jonkun mukaan kaveriksi, mutta en onnistunut. Ehkä 27 euroa maksavalla lipulla on osansa asiassa, ja toisaalta, etenkin olen valokuvaamassa jotakin keikkaa, niin olen varmaan itse kovin huonoa seuraa. Yksin on silti vähän tylsä mennä, keikkojen välissä tuntee itsensä hölmöksi kun hengailee keskenään jossakin.

No, koetin kääntää tilanteen edukseni ja jutustella mahdollisimman paljon paikalla olevien mielenkiintoisten näköisten ihmisten kanssa. Ihmisiä oli aika helppo lähestyä esimerkiksi lauseella "Moi, kuvaan Klubille, voinko ottaa kuvan teistä/sinusta". Hämmästyttävää, että kukaan ei edes kieltäytynyt. Ja hyvin monenlaisista asioista tulikin keskusteltua, esim. läskibassojen hinnoista, valmistajista, soittamisesta, Suomen rock'n'roll-kaupungeista, tatuoinneista, saksalaismiehistä, kemiläisvalokuvaajista, parisuhteista, jne :)

Musiikista voisi sanoa sen verran, että kaikki bändit toimivat kuin häkä. Stellar Corpses erottui ehkä eniten edukseen soitannollisista syistä (soitto oli vauhdikasta ja erittäin tiukkaa), Rezurexin keikalla taas yleisö villiintyi eniten.

Bones/Jim Dandy's Revenge ja släppäysnäyte:

Dusty Grave/Stellar Corpses:

Dan Mothman/Stellar Corpses. Kuvan tunnelma ja valaistus ovat mielestäni melko lailla täydelliset. Sommittelu tökkii hieman, ja samoin alareunan musta möhkö.

Ennen Rezurexin esiintymistä Klubin terassi näytti melko epätyypilliseltä:

Kameran edessä rankat psychofanit intoutuivat hieman herkistelemäänkin:

Daniel DeLeon / Rezurex:

Tunnelmia Rezurexin moshpitistä:

En tiedä onko juuri tässä tilanteessa, vai tuossa, kun eräs juhlijoista loukkasi polvensa vähän ikävän näköisesti. Konkkasi pitistä pois ja istahti portaalle. Koitin siinä autella ja nostella kun näytti niin tuskaiselta. Kävin tiskiltä kysymässä kylmäpusseja tai jäitä, mutta ei löytynyt. Jos suhteellisen kovasta humalatilasta huolimatta sattuu noin paljon, niin luulisi että jotain on oikeasti käynyt, toivottavasti ei mitään pysyvää. Mutta jotakin kylmäpussireserviä voisi Klubille ehdottaa kun tämän tyyppisiä riehumiskeikkoja on kuitenkin suht paljon, ei luulisi olevan liian kallista.

Ennen illan viimeistä artistia, Gutter Demonsia, törmäsin terassilla suht edustavan näköiseen lahtelaisneitoseen, ja pyysin saada ottaa tästä kuvan. Ulkona alkoi olemaan jo pimeä, mutta valovoimaisella 50-millisellä päätin kuitenkin kokeilla. Valotusajaksi tuli ihan kohtuullinen 1/90s, suurelta osin johtuen tuosta lyhdystä, mutta tarkennus ei meinannut enää osua millään. Salamaa voi käyttää vain tarkennuksen apuvalona, kun Custom Functioneista laittaa "Flash: does not fire" -kohdan päälle, ja näin sain tarkennuksenkin lukittua. Kuva maksoi minulle lonkeron, mutta mielestäni on ihan sen arvoinen. Terveisiä vaan Lahteen ja Saksaan jos ollaan kuulolla :)

Flipper / Gutter Demons:

Johnny ToxiK:

Kaikki Jim Dandy's Revenge, Stellar Corpses, Rezurex ja Gutter Demons -kuvat

Teräsbetoni

2008-05-11T23:02:00.000-07:00

Tulipa tälläistäkin kuvattua.

When The Empire Falls

Kaikki

Teräsbetoni

Kaikki

Kevättä ilmassa, pt. II

2008-05-08T23:02:00.000-07:00

Käväisin sitten ennen töitä, seiskan jälkeen, ottamassa "uusiksi" tuon edellisen postauksen pokkarikuvan. Etualan koivuun saisi kyllä osua vähän enemmän valoa, muuten olen todella tyytyväinen kuvaan. Enemmän valoa siihen osunee myöhemmin aamulla, mutta toisaalta sitten valo on todennäköisesti jo ei-niin-kivaa, ja myöskään polarisaatiosuodin ei pure yhtä hyvin kun auringon suunta on muuttunut.

Tämä muuten jatkaa myös kuvaustapojeni rikkomista - otettu aukolla f/1.4 :) Paitsi lyhyen syväterävyyden, 50-millisen täysi aukko tuo kuvaan myös melkoisesti vinjetointia, ja tähän se sopii mielestäni täydellisesti, se tummentaa taivasta ja etualan ruohikkoa.

Sommittelullisestikaan se ei ole ihan ominta minua - oikeastaan haluaisin horisontin ylemmäksi, ja mieluiten horisontti ei katkaisisi puuta, mutta silloin taas nuo yläreunaa kehystävät oksat eivät mahtuisi kuvaan.

Kevättä ilmassa

2008-05-07T02:37:00.000-07:00

Olin vapun jälkeisen perjantain vapaalla. Päätin juhlistaa melkeinpä helteistä päivää menemällä löhöämään Kaupin jollekin rantakalliolle, katselemaan maisemia ja nauttimaan kesäisestä fiiliksestä.

Katselin siinä potentiaalisia kuviakin. Kun tarkastelin maisemaa siinä ihan keskipäivän valossa, mietin, että olisi hyvä ehkä välillä vähän rikkoa tapojaan. Ottaa välillä kuvia muutenkin kuin kultaisen tunnin aikaan. Ottaa välillä maisemakuvia, joissa terävyysalue onkin suppeampi. Tai joissa unohdan sommitteluperiaatteeni.

Mutta tässäpä nyt keskipäivällä otettu kuva. Oikeastaan valo on omalla tavallaan ihan kiva. Todella sininen ja tasainen, kuten järvi ja taivaskin.
Tämä kuva voisi olla jopa sellaista tosihyvä -sarjaa, kun tätä vain pelkistäisi. Etualalla on aivan liikaa tavaraa kuvan tunnelmaan nähden.

Nyt on alkanut luonto heräämään komeasti. Lehtipuut ovat tällä hetkellä niin vihreitä, että sivuvalossa kuvattu puu näyttää siltä kuin värit olisi räjäytetty fotarissa. Nyt pitäisi ottaa aikaa ja pyöräillä/kävellä/autoilla ympäriinsä etsimässä keväisiä näkymiä. Bändikuvaus vaan on viime aikoina haukannut aika ison osan kuvaamisresursseista.

Tämän otin pokkarilla Kaukajärveltä, Riihiniemestä, kun kävin töiden jälkeen hieman ulkoilemassa sielläpäin. Kuva on napsaistu "vähän sinnepäin", ja vaikka tykkään väreistä ja valosta, niin sommitelma on vähän hassu. Horisontti vähän turhan keskellä, ja puu vähän hassusti suhteessa siihen. Polarisaatiosuodinkaan ei haittaisi. Tähän paikkaan täytynee palata myöhemminkin järeämmän kuvauskaluston kanssa. Valon suunta on mukava ainakin illansuussa ja aamuvarhain.

Tämän otin Liutun rannasta, Kangasalta, kun oltiin tuttavilla kylässä. Aivan liian häthätää. Mutta jotakin tämäntyyppistä haluaisin hakea kunnon kuvaankin. Takavalaistua koivua puuhöttötaustalla. Mutta taustan pitäisi kyllä olla tummempi, ja sommitelman huomattavasti selkeämpi.

Pieniä suuria tunteita

2008-05-01T23:28:00.000-07:00

Taannoisena iltana olin pyöräilyllä paremman puoliskoni kanssa. Erkkilän sillalla tämän piti korjailla varusteita tai jotakin vastaavaa, joten pysähdyin katselemaan ratapihan maisemia. Sillan kupeessa oleva Johanneksen koulu sattui sitten silmään. Laskeva aurinko valaisi sen todella nätisti, ja lapset olivat piirrelleet asfalttisen pihan täyteen väriliiduilla.

Ajelimme sitten koulun pihaan tutkimaan tilannetta paremmin. Mietin ensin, että joku bändikuva tai potretti olisi hauska ottaa tuollaisten piirustusten keskellä. Sitten löysin tuon "Hanna <3 Osku" -tekstin, ja tämä kuva alkoi saada muotonsa päässäni. Etualalle tämä rakkaudentunnustus, taustalle ala-aste. Tässä on sellaista symboliikkaa, että en taida sitä sanallisesti sen enempää avaamaan.

Otin kuvan TS-E 24 -lasilla. Kuva on kahdesta pystykuvasta yhdistetty panoraama, eli siis samaan lopputulokseen olisi päässyt riittävän laajakulmaisella optiikalla. Otin kuvan kamera täsmälleen pystysuorassa, että koulu ei vääristyisi mihinkään suuntaan. Jalustan vesivaa'an mukaan tasapainottamalla näytti vähän kallistelevan, joten tein hienosäädön silmämääräisesti pystysuorien linjojen (koulun reunat, lipputangot, ikkunat) mukaan.

Matthau Mikojan & co

2008-04-27T23:25:00.000-07:00

Sunnuntaina 27.4 oli Klubilla ikärajaton tapahtuma, jossa esiintyivät Matthau Mikojan, Parasite City sekä Nitrokiss. Saavuin paikalle käytännössä suoraan Vaasasta ja väsymys meinasi painaa jaloissa.

Tapahtuma oli ikärajaton, ja bändeistä minulla oli etukäteen kutina, että paikalla tulisi olemaan paljon nuoria naisihmisiä. Ajattelin etukäteen, että olisi kiva saada tallennettua 1) ihailun kohteita mahdollisimman edustavina 2) ihailijoiden fanittavia katseita.

Meno oli yllättävän hyvä. Erityisesti Parasite Cityn energinen setti kiinnitti huomion. Matthau Mikojanin bändi soitti myös komeasti. Yleensä laulaja-kitaristi joutuu tinkimään jommasta kummasta tai molemmista, mutta tämä homma tuntui toimivan!

Tällä kertaa käytin valotuksessa evaluatiivista mittaustapaa. Kuvaa ottaessa aina koetin katsoa, että (valoisuudeltaan) millaisessa kohdassa valittu tarkennuspiste on, ja sitten miettiä, että millainen kompensaatio tarvitaan, ettei mikään pala ikävästi puhki.

Jos tarkennuspiste on tummassa taustassa, niin valotusmittari yrittää valottaa sen lähelle keskiharmaata, mikä tarkoittaa käytännössä ylivalottunutta kuvaa. EV-kompensaation kun taas säätää vaikkapa -2:een niin silloin tuo tumma tausta valottuu tummemmaksi ja ollaan lähempänä totuutta. -2 ei tietenkään läheskään aina riitä, jolloin pitää sitten vaihtaa manuaalille, tai lukita valotus jossakin ei-niin-tummassa kohdassa.

Tälläiset pohdinnat pitää sitten toki tehdä minimaalisen lyhyessä ajassa. Jos säätö ei ole valmiina tai se ei tule ihan selkäytimestä millisekunneissa niin tilanne menee ohi.

Nitrokiss

Parasite City

Matthau Mikojan

Matthau Mikojan:

Matthaun basisti Teemu Broman:

Tällaiset ovat niitä "ihaileva fanityttökatseita", mistä aiemmin tekstissä mainitsin:

Tämä ryhmä oli niin sympaattisen näköinen, että oli ihan pakko pyytää lupa ottaa heistä kuva. Pukeutumiseen kuului mm. Uniklubi-juliste laukkuun kiinnitettynä.

Kaikki Matthau Mikojan, Parasite City ja Nitrokiss -kuvat.

Leidit landella

2008-04-25T00:20:00.000-07:00

Viime kesänä innostuin kuvaamaan jalkapalloa. Lähinnä paremman puoliskon puistofutisjoukkueen pelejä, mutta myös muutama isolla kentällä oleva peli. Kangasalla järjestettävän Leidit Landella -turnauksen myötä oli taas aika ottaa sporttikuvia.

Viime kesänä kuvasin yhdistelmällä 20D + 70-200/4. Nyt 20D on vaihtunut 5D:een, jossa ns. rajauskerrointa ei ole, ja myös sarjakuvaus on 3 kuvaa sekunnissa viiden sijaan. 1.4x telejatkeen kanssa polttoväli on kuitenkin sama, ja arvelisin, että 5D:n kuva kestää jälkikäteen rajaamistakin huomattavasti paremmin kuin 20D:n. Telejatke tietysti huonontaa valovoimaa, ja vähän arveluttaakin että miten automaattitarkennus pysyy mukana.

Pelien alkaessa tuntui, että olen kyllä pahassa kesäterässä urheilukuvaustaitojen suhteen. Jos sellaisia nyt on edes ollut. :) Pallon perässä ei meinaa pysyä ainakaan jos rajaus on yhtään tiukempi. Tarkennuspisteiden vaihtelu tilanteen mukaan ei meinaa onnistua, tässä kyllä osansa on tuolla ergonomialla - se pikkarainen joystick ei ole mikään kaikista tarkin laitos. Jatkuvasti tuntuu, että olen ihan väärällä puolen kenttää. Toiminta kiertää minut kaukaa.

No, tästä on hyvä jatkaa.

Nyt kun telessäni on kuvanvakaaja, niin huvikseni koitin myös vähän pidemmillä valotusajoilla. Ihan hauskaa jälkeä, syväterävyys vaan venähtää kirkkaassa valossa tautisen pitkäksi.

Tässä kuvassa on jonkinlaista katukuvaustyyppistä symboliikkaakin mukana, heh:

Kaikki kuvat