Bongasin digicamera.netin Uutiset-osiosta tälläisen linkin missä esitellään pari katuvalokuvaajaa ja seurataan heidän työskentelyään. Sinänsä ihan mielenkiintoiset videot, aina katsoo mielellään videoita missä näkyy ensin kuvaustilanne ja sitten siitä syntynyt kuva. Ensimmäinen video on vieläpä kuvattu kameran lisävarustekengässä olleella videokameralla! Herrojen työskentely vaan tuntuu enemmänkin pahoinpitelyltä kuin valokuvaukselta. Ei minkäänlaista kiinnostusta saati kunnioitusta kuvattaviin ihmisiin. Napataan väkisin se mitä itse tarvitaan, ja juostaan pakoon. Tai niinkuin jälkimmäisessä, aletaan jopa aukomaan päätä ihmisille. Kuvaajan kehonkieli kertoo, että hän tirkistelee ja tekee jotain vähän kuin luvatta. Englannin sana "sneaky" kuvaa käytöstä hyvin. Kuvattavien kehonkieli taas kertoo säikähdyksestä, pelosta ja hämmennyksestä. Ei ihme, että nämä kokevat katuvalokuvauksen "vaarallisena".
Vastakohdaksi pitää asettaa aiemminkin mainittu Nachtwey, joka lähtee siitä, että ihmisten lähestyminen avoimesti ja näiden luottamuksen voittaminen on kaiken lähtökohta. Nyt huomasin ilokseni, että koko Sotakuvaaja-dokkari löytyy Yle Areenasta. Pitääkin katsoa tämä itsekin uusiksi, ostamani DVD ei sisällä tekstityksiä, ja suurehko osa audiosta on saksaksi.
Dokumentaarinen häävalokuvaaja Jeff Ascough on kirjoittanut samasta aiheesta otsikolla "If your pictures aren't good enough, you are using a telephoto" täällä. Teksti sisältää hyviä pointteja sekä pari kiinnostavaa videota aiheesta. Samaten kotoinen valokuvausesseistimme Petteri Sulonen on aihetta sivunnut tekstissään "Telephoto is for cowards", täällä.
Tämän tekstin alussa oleva kuva on Bratislavasta, missä Paparazzi -ravintolan lähellä on "Sneaky photographer" -niminen patsas.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti